Kann

Posted On 14.11.2011

Filed under Yhdys sana

Comments Dropped leave a response

30.1.2009 kirjoitin raivoisan huomion siitä että Cannes sanotaan aina väärin. Vähän aikaa sitten Cannesissa oli Europpan johtajien huippukokous ja siitä uutisoitiin laajasti. Kaikki, aivan kaikki toimittajat ja uutistenlukijat sanoivat kaupungin nimen oikein, myös taivutusmuodoissa.

”Kannissa alkava huippukokous…”

”Kanniin saapui valtionjohtajia…”

Ja niin edelleen.

Mainokset

Ennen-jälkeen I

Posted On 11.11.2011

Filed under Hörhöily

Comments Dropped leave a response

Onpas jääny päivitteleminen vähälle. Nyt aloitan ennen-jälkeen kuvien sarjan, jossa esittelen käsitöitä ja koirantöitä. Ensimmäisenä viimeksi mainittu eli koirantyö.

Minulla on siis koira, se on nyt 1v 10kk ikäinen. Koiralla ei ole mitään muuta tapaa tutkia ja tunnustella ympäristöä ja sen esineitä kuin suu. Joskus tutkiminen menee liian pitkälle, niin kävi tässä tapauksessa. Oli muuten  hankala pysyä viilipyttynä kun tulin kotia ja lattialla oli levällään kirjoja joista yksi oli silputtu aika pieneksi. Tai no tämän yhden kansi. Alkuperäistä ennen-kuvaa mulla ei ole, koska en tapaa kuvailla kirjojani. Vois kyllä olla hyvä mahdollista tulipaloa ja vakuutuskorvaushakemusta varten…

Siis, ennen:

Ja korjausoperaation jälkeen:

No, positiivinen puoli tässä on se että mun koira on niin fiksu että se ei pelkästään tee työstötöitä tai puutarhuroi, se myös lukee. Eikä mitä tahansa lööppilehteä vaan Timanttisutraa! Lukukokemus tapahtui muistaakseni viime kesänä, jolloin koira oli alle puolivuotias. Viimeisin innostus on sohvatyynyt, ne viettää tätä nykyä päivänsä pois sohvalta, makuuhuoneessa portin takana.

Ulkoministerillä on asiaa

Posted On 27.07.2011

Filed under Aivopierut, IhmiSET!

Comments Dropped leave a response

… metsästyksestä!

Karmean norjalaisperjantain suivaannuttama ulkoministeri Erkki Tuomioja ottaa kantaa sisäpoliittisiin asioihin. Saahan toki ulkoministeri lausua mitä huvittaa ja mistä huvittaa, aivan kuten minäkin, mutta kannattaisiko ensin ottaa selvää asioista mistä loihe lausumaan?

Mr Tuomioja sanoo että

”Kukaan ei Suomen kaltaisessa maassa tarvitse ampuma-asetta kotonaan. Ampumaurheilun ja metsästyksen harrastajat voivat säilyttää aseita valvottujen ja rekisteröityjen seurojen tiloissa.”

Ai. No kiva. Se on totta että en minä tussariani kotona tarvi, mutta en saakeli soikoon jätä sitä maaseudulle mökkeröön valvomatta. Meillä sentään on kunnon talo ”kämppänä” ja siellä on peruslämmitys sähköllä talvisin, mutta ei siellä mitään aseensäilytyskaappia ole. Tussarini on kotona asekaapissa, koska sen on turvallisempaa olla siellä, kuin jossain mökissä.

Meillä on naapuriseurana porukka, jolla ei ole mökkiä. Seuraan – tai seurueeseen – kuuluu alle 10 ihmistä. He hoitavat esim nylkemisen avoimessa ladossa. Nytkö, koska tällä seuralla ei ole mökkiä tai muuta lukittavaa tilaa, heidän pitäisi jättää pyssynsä tähän latoon tai johonkin muuhun rakennelmaan, koska aseita ei saisi olla kotona? No enpä usko. Vai pitäisikö heidän lopettaa hirvestys koska aseiden pitää olla seuran talolla, jota heillä siis ei ole? No enpä usko sitäkään.

Tämä meidän naapuriseura ei ole ainoa laatuaan. Suomessa on kyllä isoja seuroja joissa on useita kymmeniä jos ei satoja metsästäjiä. Nämä seurat ovat yleensä aika hyvävaraisia ja niillä on hyvät tilat. Suomessa on kuitenkin pieniäkin seuroja ja seurueita, joilla ei tiloja ole. Lisäksi joillain paikoilla saa yksittäinen ihminen metsästyslupia valtion maille, mihin nämä ihmiset pyssynsä laittaisivat? Vai onko tarkoitus että yksin ei saa enää metsästää? Pyrssistä, ja pokittain, ja syvältä sanon minä.

Hyvä herra Tuomioja, ota selvää asioista ennen kuin annat lausunnon. Tarkoitat varmasti hyvää mutta nyt meni metsään (pun intended).

Tehdäänpä nyt selväksi yksi asia metsästysaseista. Metsästysase on työkalu, aivan kun metsässä tarvittavat puukot ja kirveetkin. Jos mukana on elävä työkalu eli koira, niin koiralla on yleensä kaulassa vielä yksi työkalu eli tutkapanta. Nämä kaikki työkalut on potentiaalisia tappajia, pantaa lukuunottamatta (no voi silläkin hirttää jos tulee hulluksi). Pitäisikö nyt puukot, kirveet ja koirat jättää sinne metsästysseuran mahdollisesti olemattomalle majalle säilöön? Jos majalla ei ole esim peruslämmitystä, niin kylmällä – Suomessa on usein kylmiä talvia, haloo – nämä elottomat työkalut keräävät kosteutta ja ruostuvat eli menevät rikki. Koiran kohtalokin olisi aika… no, kylmä. (Selvennykseksi haluan sanoa että minun koiratyökalu on ensisijaisesti perheenjäsen ja toissijaisesti metsästysapu).

Tulipa vielä mieleen että mitäpä se Tuomioja metsäläisistä tietäisi. Mulla kun on se käsitys että hän on täysin kaupunkilainen intellektuelli joka ei ole jalallaan mezään koskaan astunut. Tai no ehkä Nuuksioon, mut sitä ei lasketa. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Herra Hirvikin mulkoilee ulkoministerille

Kuva: YLE / Esko Kitula

Palaute ohareihin

Posted On 13.07.2011

Filed under Aivopierut, IhmiSET!

Comments Dropped leave a response

Kirjoitin taksikuskin tekemistä ohareista eilen. Lähetin melkein saman tekstin palautteena ja sain vastauksen. Mikä on tietysti hyvä asia.

Vastauksen sisältö ei ollut hyvä asia.

Jos vapaa taksi on ainoana taksiasemalla ja kyytiin astuu asiakas, viedään tämä auton sisälle tullut asiakas pääsääntöisesti ensin, vaikka kuljettaja olisikin juuri kuitannut tilauksen järjestelmästä. Mikäli taksiasemalla on muita autoja, ohjataan sisään pyrkivä asiakas toki niihin, mutta asiakasta ei heitetä ulos taksista.

Teidän tilauksessanne kuljettaja toimi ihan ohjeiden mukaisesti ja tilasi taksikeskuksesta heti Teille uuden taksin, kun hänelle tilauksen kuittauksen jälkeen tuli asiakas taksiasemalta kyytiin.

Eikös sitä tilauksen kuittauksen jälkeen pitäisi painaa kaasua ja suunnata tilauksen tehnyttä asiakasta kohti eikä jäädä munimaan taksiasemalle ”vapaa”-valo päällä?

Ja kaiken lisäksi
Järjestelmämme mukaan Teille laitettiin heti uusi tilaus, johon löytyi heti uusi, vapaa taksi ja tämä taksi oli nouto-osoitteessa ehkä pari minuutin viiveellä ensimmäisestä tilauksesta. Tämän perusteella Teillä ei kyllä ollut mitään syytä huolestua tai stressaantua taksitilauksenne suhteen.

Eipä varmaan niin, noinhan voi sanoa kun ei tiedä taustoja. Ärsyttävän holhoavasti ja vähättelevästi kirjoitettu vastaus. En tykkää.

Šamppanjamaistiaiset

Šamppanja kirjoitetaan suomeksi šamppanja, ei samppanja tai shamppanja.

Meillä oli firmaan kesäjuhlat tuossa ennen juhannusta. Joku sai loistavan idean pitää šamppanjamaistiaiset etkoina. Meitä oli kolme ja kukin toi yhden šamppanjan maisteltavaksi.

Maisteltavat kuohuvat olivat

1) Nicolas Feuillatte Brut Réserve Particulière (pieni pullo, kyllä)

2) Victoire Brut Millésime

3) Charles Heidsieck Brut Réserve

Kyytipoikina oli mansikkeja ja tuplasuklaa-fanipaloja.

Arviot olivat:

1) liian hapokasta, ei hyvä kenenkään mielestä, ei sovi yhtään mansikin kans. No onneksi oli pieni pullo.

2)  parempi kuin edellinen, hedelmäisempi, hyvä. Sopii hyvin mansikin kans.

3) tosi hyvä edellisten jälkeen. Ei kovin hapokas.

Johtuikohan Charlesin hyvä arvio siitä että alla oli jo se yks samppapullo? 😀 Insinööritapaan arviot ovat lyhytsanaisia ja ytimekkäitä (huolimatta siitä että läsnä oli ainakin yksi henkilö joka omaa tosi kovan bullshit-generaattorin), mitä sitä muuta kaipaa? Yllättäen kaikki arviot olivat myös yhteneväsiä vaikka esim yksi arvioija tykkää kuivasta ja toinen hedelmäisestä, vähintään puolikuivasta (ei siis rutikuivasta yhtään).

Itse aion toistekin ostaa Victoirea ja Charlesia, Nicolas jääköön kauppaan.

Tilaisuuden tunnelma oli rento, iloinen ja kupliva, mikä oli hiukan omituista koska osallistujista 2 tiesi saavansa potkut ja 1 myydään karjana liikkeenluovutuksen yhteydessä.

Sovimme, että toinenkin maistelutilaisuus pidetään, sitten syssymmällä. Silloin voisi yhdistellä kuplivia ruokaan.

Oli mukavaa, seuraavaa kertaa odotellessa!

Oharit

Posted On 12.07.2011

Filed under IhmiSET!

Comments Dropped leave a response

Olin menossa hoitoon perjantaina 8.7.2011. Lähdin ajoissal linkkaripysäkille, linkkarin piti tulla klo 11.19. Olin risteyksessä n 100 metrin päässä pysäkistä klo 11.15 kun linkkari ajoi ohi. Arvoin hetken ja tilasin taksin tekstiviestillä kotiosoitteeseeni ja menin sinne pihalle odottamaan.
Auto numero 1025 vahvisti varaukseni. Neljä minuuttia myöhemmin taksin 1025 kuski soitti minulle ja sanoi että ”vahvistin varauksesi mutta ehdin ottaa toisen asiakkaan kyytiin ja laitoin tilauksesi takaisin pyörimään, varausnumero on se-ja-se”.

Se nyt vaan on niin että jos tilaus vahvistetaan niin silloin ei oteta muita asiakkaita kyytiin kuin se ensimmäinen tilaaja, jonka varaus on vahvistettu. Tämä oli kuskilta asiatonta toimintaa joka aiheutti ylimääräistä ja vältettävissä olevaa stressiä.

Toinen auto tuli kuitenkin pian ja pyysin kuskia valitsemaan nopeimman reitin kohteeseen. Ehdin perille. 4 minuuttia etuajassa.

Dog training

Posted On 12.05.2011

Filed under I lovez, Maailmanparannus

Comments Dropped one response

I started to write a comment to Positively article about being a good trainer. The comment became a story so instead of commenting I’ll publish the story here.

I have 1.5 years old Swedish elkdog called Tuike. Tuike means sparkle (noun, as in stars’ sparkle) and believe me, sometimes she’s very sparkly.

I’ve always wanted to have a dog and when we, my Man and I, talked about moving, we decided that we will stay in the capital area. I had two prerequisites for this; we move in to a house with a yard and I get a dog. Otherwise I would have moved back north where I originally come from. This was agreed, but The Man had also prerequisites: I had to be in charge of the dog’s training and I had to tell him what to do and when – because I’m more used to dog training than he is. This didn’t mean that I would be the only one training the dog, I just had to define the ways.

This was the first step on positive training. Both people in this household are committed on training the dog and the training would be done the same way regardless on who is doing the training. If I’m walking the dog and teach her to walk on one side instead of letting her go from side to side across the walkway, he would do the same. If I would teach the dog to sit and wait while I was preparing her food and then release her to eat by saying ”free”, he would do the same. This has been going on really, really well.

The dog has never been punished by hitting or something like that. There has been punishments, but they are isolations for a while or saying ”NO” snappy. Every time she does good, she’s praised and sometimes given treats. Last time I was really, really happy to praise her last week. She tends to bark on the yard when someone is walking by the fence. This time she didn’t bark, I was in the kitchen and happened to look outside. She was looking like there’s something there, alert and ears up, but she was not barking. I opened the back door really quickly but quietly and praised her a lot for not barking at the by passer. She just wagged her tail happy.

We’ve only had few problems with Tuike. One is the barking, which is going to be ok (neither one of us is expecting a quick fix, we know these things take time). Another one is pulling on the leash. I’ve tried several different methods to end it, and I’ve tried them a longer period of time, not just once. The best one, that I’m using now, is to stop when she’s pulling, ask her to come by my side and the praise her when she comes next to me. This is also not a quick fix. I don’t know if my method is working is she pulling less because she’s older and a bit less ”sparkly”, but the pulling is going down bit by bit every day.

The pulling is different when she sees another dog. Nowadays the passing of another dog goes ok most of the times (and I praise her) but sometimes she just jumps. I immediately take her to short leash, stop walking and say no. Once she’s calm and concentrates on me I praise her. This is a difficult one, since once she’s in that state of mind, she’s not paying attention to me, there’s no point of saying ”look at me”. I’ve tried to distract her with treats but at this state of mind she won’t eat. I’m being patient, I’m sure this kind of behavior lessens even more over time.

One problem is chewing stuff we don’t want her to chew. This is harder, because she attacks stuff when she’s alone, never when there are people around. The basic prevention is to walk her enough. When she’s tired enough she won’t have the energy to attack sofa pillows (thank goodness she has left the sofa alone, I don’t mind a couple of 5€ pillows but the sofa….) or cheese cutter on the kitchen counter. Second prevention method is to remove the object we absolutely don’t want to have bite marks on. One time The Man left a remote control on the living room table and when he came back from work the tv was open and the remote was in a thousand pieces. Well he learned his lesson too, no items on places the dog can reach. The third thing we do is not really a prevention method but a behavioral one. We never ever haul the dog over something she’s done wrong when we come back. The scolding is always done right at the moment when she does something wrong. So when The Man came home and found the remote control in pieces, he just took a deeeeeep breath, turned the tv off and gathered the scrap from the floor. Because at the time when he came home the dog was sleeping, not chewing.

There is a problem with Tuike bustling around people when they come in. We have taught her to go lie down on her mattress when there’s a knock on the door or when the door is opened. Once the people who come in have taken their jackets off we release her by saying ”free” and then she can go and greet people. This action is not a hundred percent perfect yet, but we’re getting there. Also the friends who visit us join in in training and do what we tell them to do with Tuike. This is great and helps us a lot. At least she doesn’t jump on people anymore so there IS progress.

Once I got Tuike I immediately started getting her used to different things. We took bus and tram rides to get her used to traveling. If there was something scary when we were walking, like a lawnmower making a terrible sound, we stood still, I asked Tuike to sit down next to me and we watched the lawnmower go by. When she wasn’t looking scared anymore, I praised her. We still do this if necessary. When it was time to start shooting exercises (we hunt moose together), I went to exercise and my Dad took Tuike a bit further away and when she didn’t jump on the gun shot sound he praised her. The end result is that when there is a new and even a bit scary loud sound she might jump but she doesn’t run away. She looks at me and then we go see the sound source together and state that the sound is not dangerous and we don’t have to care about it.

Tuike is terribly afraid of thunder and snow falling off the roof, which actually sounds a lot like thunder. It’s summer time now, but during spring we had a few situations when the snow was falling. Tuike got really anxious, tried to hide, came next to me looking worried, was gasping and her heart rate was really high. I’m kind of clueless on this, but I pretty much stay calm, talk to her with a steady voice if there’s something to say and don’t pay attention her. I don’t want to reinforce her reaction by stroking her or using a praising emphasis on my voice. I hope she gets that if I’m calm, there’s nothing to worry about and calms down herself. I don’t know if I’m doing the right thing, but I’m trying.

There’s one very big problem with Tuike. When we go hunting in the fall, we hunt in an area where there are not only moose but also reindeer. The reindeer are owned by people and must not be chased. I have heard terrible stories where the reindeer owner has shot a dog even though the dog was only barking at the reindeer, not chasing or biting. Even the court agreed on this one case, that the shooting of the dog was ok because the dog was doing harm on someone’s property (by barking…). I’m afraid that Tuike will chase the reindeer also. I’m totally in the black with this one. If I catch her chasing reindeer, I have to punish her immediately. The punishment has to be hard, since I don’t want her ever to chase the wrong kind of hornheads. I don’t want to hit her, so what should I do? With other training stuff I have the time and patience, but this is a thing that has effect on Tuike’s life. Because of this big threat I want the training no reach Tuike’s backbone immediately. One part of this training, a part that allows more time is to get the dog familiar with moose smell and we have already done that last fall. Luckily last autumn I didn’t catch Tuike chasing any reindeer. If you have any ideas how to stop the reindeer chasing at once should it occur, please do share.

All in all our training methods  are working together in the same ways, exercising enough, praising Tuike and give her treats when she does good, be patient, punish with ”gentle punishment” like isolating, ignoring, distracting and and saying no, and familiarize her with new things like sounds with a gentle and safe ways. We don’t do much ”formal training” or have ”training sessions”, the training is continuous part of our everyday life.  As a result we have a dog who  is alert, loyal and trusts us, is a great traveller (she sleeps in trains and busses) and is friendly to everyone who she meets. I’m pretty happy with Tuike and she seems happy too.

In this picture Tuike is about 5 months old.

Neljä vuotta

Posted On 18.04.2011

Filed under Aivopierut, IhmiSET!

Comments Dropped one response

No niin, vaalit on ohi. ”Suvaitsevaisto” ”älymystö” on paskat housuissa. Mulla keitti jo yli turpasivustolla, en tänne rähise sen enempää.

Pyydän vain että luette Bwanan ja Helenan kirjoitukset, nielette katkeran kalkin ja alatte valmistautua neljän vuoden päähän. Teillä on neljä vuotta aikaa vaikuttaa muihin ihmisiin, jos kerran ette halua että tämä demokraattinen vaalitulos toistuu. Siis että Kokoomus voittaa vaalit, SDP, toinen perinteinen puolue on hopeasijalla ja PerSut vasta kolmantena. Niin, pää pois perseestä, PerSut on kolmanneksi suurin puolue eikä edes aloita hallitusneuvotteluja.

Jos nyt kuitenkin olette uhkailleet muuttaa pois Suomesta, niin ei kannata olla tyhjänpuhuja vaan toteuttaja! Hyvää matkaa!

Itse tuloksesta voin mietiskellä sen verran että hyvin mielenkiintoista tulee olemaan nämä seuraavat muutamat viikot. Mielenkiinnolla odotan ministerinimityksiä ja hallitusohjelmaa. Arvatkaa mitä! Sitä hallitusohjelmaakaan ei kukaan tee yksin! Johtavana tähtenä on yllätys, yllätys voittajapuolue Kokoomus! Kokoomuskin joutunee tekemään kompromissejä, mutta kenen kanssa ja mistä asiasta, se jää nähtäväksi. Nyt ollaan jännän lähteillä!

Minusta minkki-Mari (koitin hakia tuohon semmoisen oksu-paskan värin tuohon nimeen mut listalla oli vain ”gold” ja ”amber”, että ei oikeen osunu) sanoi hyvin että ”isänmaata voi palvella myös oppositiosta”. Jawohl, isänmaata voi palvella myös vaikka ei olisi eduskunnassa ensinkään! Jatketaan!

Siniset silmät

Minua ihmetyttää ihmisten siniset silmät ja lammasmaisuus eri asioissa. Jos viranomainen sanoo jotain niin tokiahan asia on niin. Esimerkkinä ravitsemus.

Ravintosuositukset antaa Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelulautakunta. Siinä on jäseninä viranomaisten, kuluttaja-, neuvonta- ja terveydenedistämisjärjestöjen, sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia. Varmasti tutkimuksiakin seurataan, mutta ihanko totta luulette että teollisuuden, kaupan ja maatalouden edustajia kiinnostaa ihmisten terveys? Pienessä mittakaavaassa (=oma perhe) varmaan kyllä, mutta noin yleisemmin teollisuuden, kaupan ja maatalouden on tarkoitus tuottaa voittoa. Ihan kiva jos terveyttä edistetään siinä sivussa, mutta ei se ole pääasia. Olen ihan varma siitä, että teollisuuden ja kaupan kytkökset voitontuotantoon näkyvät ruokasuosituksissa. Mitä ihmettä ne edes tekevät tuossa lautakunnassa? Mitä teollisuudella voi olla sanomista siihen että mikä on ihmiselle terveellinen ravitsemussuositus?

Nyt sitten niihin tutkimuksiin. Teollisuus tuuttaa meidän kauppakasseihin yhtä sun toista, myös paskaa. Teollisuus rahoittaa tutkimuksia, joilla määritellään että onko tämä paska ihmiselle vaarallista vai ei. Miten luulette tässä valossa ajateltuna että nuo tutkimukset ovat puolueettomia? Laidasta lukien kaikki teollisuuden tutkimukset puoltavat esim aspartaamin käyttöä (tottakai kun sen tuottaminen on halpaa ja käyttö vähemmän halpaa) vaikka riippumattomat tutkimukset eivät puolla aspartaamin käyttöä.

Aspartaami ei varmaan pieninä annoksina ole myrkyllistä ja suuria annoksia on vaikea niellä, mutta periaate, ju nou, periaate. Lisäksi todettakoon että kukaan ei tiedä mikä on liian suuri annos. Sama pätee moneen eri aineeseen. Arsenikki voi pieninä annoksina parantaa mutta suurina tappaa. Ratkaisevaa on annoksen koko. Katsoin vasta ranskalaisen dokumentin aiheesta ADI (acceptable daily intake) ja siinä todettiin että ADI-arvo on vedetty hatusta (no okei tuossa lauseessa on mutkat suorana, mutta periaatteessa näin). Näin hyvin sitä siis määritellään mikä on turvallista ja mikä ei.

Nyt seuraa se aivopieru mikä kategorisoinnissa näkyy: Kaiken tämän huomioon ottaen mulle kuitenkin sanotaan että ”on se kumma kun maallikot ei usko tutkimuksia ja VIRANOMAISTEN suosituksia”. No gees, anteeksi että olen loogikko. Pahoittelen myös kyynisyyttä.

Valitusvirsi

Posted On 25.01.2011

Filed under Hörhöily, IhmiSET!

Comments Dropped leave a response

En tykkää ihmisistä jotka on niin vitun sivistyneitä ja koulutettuja että pyörittelevät silmiään kun kyselen omia ihmeellisiä kysymyksiäni.
En tykkää ihmisistä jotka on niin kuul ja hip ja pop että halveksivat sellaisia jotka eivät ole trendien huipulla ja kulje kahviloissa kuulien ja hippien ja poppien kavereidensa kanssa.
En tykkää ihmisistä jotka ovat niin täynnä itseään että puhuvat itsestään koko ajan, puhuvat päälle ja kommentoivat joka vitun asiaan joka vitun kokouksessa omilla kokemuksillaan. Joo, olette helvetin tärkeitä.
En tykkää ihmisistä jotka eivät selvitä konflikteja vaan lakkaavat sanomasta päivää.
En tykkää ihmisistä jotka hakeutuvat seuraani mutta eivät jaksa kuunnella. Katse alkaa harhailla ja kunnon kommentteien sijasta kuuluu vain ynähdyksiä.
En tykkää ihmisistä jotka vain valittaa, joilla ei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa mistään.
En tykkää ihmisistä jotka pistävät aina paremmaksi. Jos joku kertoo sairastavansa migreeniä niin näillä kavereilla on vähintään terminaalivaiheen syöpä.
En tykkää ihmisistä jotka ovat ihan käsiä. Joka asiassa.
En tykkää ihmisistä jotka eivät osaa keskustella normaalisti vaan keljuilevat kaikesta.
En tykkää ihmisistä joissa ei koskaan ole mitään vikaa. Tai ainakaan sitä ei myönnetä. Edes itselleen.
En tykkää ihmisistä jotka eivät kuuntele vaan kysyvät juuri selitettyä asiaa. Useaan kertaan.
En tykkää loisista.

Tykkään kun S jaksaa selittää mulle tieteellisiä asioita ihmisen päästä.
Tykkään kun T jaksaa esitellä mulle uusia musiikillisia asioita.
Tykkään kun P kuuntelee ongelmia ja kommentoi niitä kauniisti ja rakentavasti.
Tykkään kun A on hip ja pop mutta silti niin maanläheinen ja mukava.
Tykkään kun J otti itseensä sanomisista mutta meni sinne (siis itseensä) ja totesi että puhumme asiaa. Konflikti selvitetty. Sanomme edelleen päivää ja paljon muutakin.
Tykkään kun M:llä ja K:lla on nasevia ja osuvia kommentteja mutta osaavat olla myös hiljaa.
Tykkään kun T on ihan käsi jossain ja myöntää sen mutta on silti tosi hyvä joissain toisissa asioissa. Tasaa työnjakoa.
Tykkään kun T löytää karmeasta tilanteesta positiivisia asioita.
Tykkään että opin kerrasta. No en opi, mutta siltä se muille näyttää kun kirjoitan kaiken ylös eikä tarvi kysellä toista kertaa.

No ei tästä nyt ihan pelkästään valitusvirsi tullut 🙂

« Edellinen sivuSeuraava sivu »