Järjellistä laihduttamista

Mepä perjantai-iltana juttelimme tyttökaverini kanssa mielipuolisesta laihduttamisesta. Hänkin oli lukenu Iltalehden jutun Harrin 60 kilon painonpudotuksesta, mitä aikaisemmin kommentoin. Juttumme jatkui tästä laihdutuskonsepteihin ja television laihdutusohjelmiin. Niissä tuntuu säännöllisesti toistuvan se kaava, että lihava (yleensä nais-) ihminen valittaa että hän inhoaa itseään, hänestä tuntuu että hänellä ei mitään arvoa ja että hän haluaisi jopa kuolla kun on niin ällöttävä. Tähän sitten laihdutuskonsultti saapuu paikalle ja sanoo että ”ei hätää, me laihdutamme sinut laihaksi ja sitten olet taas ihminen”. Järjetöntä.

No mepä keksimme tyttökaverini kanssa sellaisen laihdutuskonseptin että ennen kuin tässä konseptissa aletaan edes laihduttelemaan ketään niin aletaan korjata painonpudotusta tarvitsevan ihmisen itsetuntoa. Häntä autetaan luomaan omanarvontunto ja paikka maailmassa (siis hänen päässään, oikeastihan sellainen paikka maailmassa jo on). Kun ihminen alkaa arvostaa itseään, hän alkaa pitää itsestään huolta ja siten laihdutuskin voi olla helpompaa. Voipi jopa olla että koko laihdutusta ei tarvi ja ihminen alkaakin tykätä itsestään sellaisena kuin on! Toki jos lihavuudella on terveydellisiä haittoja, kuten usein – mutta ei aina, lihavakin ihminen voi olla terve – on, niin syömisen tarkkailuun ja liikunnan lisäämisen sitten kannustetaan ja annetaan ohjeita. Luulenpa että tällaisessa laihdutuskonseptissa tulokset ovat pysyvämpiä kuin itseinholle perustuvassa konseptissa ja konseptista putkahtaa ulos monin verroin onnellisempia ihmisiä kuin itseinhosysteemistä.

Minä sanoin tämän ensin, jos joku tekee tällä rahaa ennen mua niin ne rahat kuuluu mulle ja tyttökaverilleni!

Advertisement

Mielipuolista laihdutusta

Nyt ottaa niin kovasti päähän (työasiat) että haukunpa tähän huvikseni yhen esityksen.

Ensin pohjaa: kyse on laihdutuksesta. Asiaan perehtyneille pitäisi olla selvää että sopiva maksimi laihdutusvauhti on 0,5-1kg viikossa – tietysti hitaamminkin voi pudotella – ja ravinnosta saatavan energian määrä päivässä vähintään 1200 kilokaloria (kcal). Tämä 1200 pätee esimerkiksi pienille naisille. Isommat naiset ja miehet voi syödä vaikka 1500 tai 2000 kcal päivässä ja laihtua silti tuon kilon verran, riippuu kulutuksesta. Kuitenkin kun syödään vähemmän kun kulutetaan, laihdutaan. Kun syödään vähemmän kun kulutetaan niin kannattaisi kiinnittää huomiota ateriarytmiin ja siihen että saa ravinnosta kaikki tarvittavat aineet kuten vitamiinit ja kuidut. Ruokavalioihin en ota kantaa, niistä on niin monenlaista juttua liikenteessä. Minusta oleellinen on tuo energian määrä.

No niin. Iltalehti raportoi terveysosastollaan 26.5.09 että ”HARRI PUDOTTI 60 KILOA”. Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Aivan mahtavaa että joku on pystynyt pudottamaan noin paljon painoa, tyyppi on varmaan terveempi ja tuntee olonsa paaaljon paremmaksi kuin paksukaisena.

Kun lukemista jatkaa, niin ensimmäisenä tulee mieleen että eikö IL:n toimittajilla ole minkäänlaista vastuuntuntoa (no ei) kun mainostavat tällaista. Harri on nimittäin laihduttanut sen 60 kiloa kahdeksassa kuukaudessa. Hän aloitti 600 kcal:n energioilla päivässä ja ”syö nyt jo 1000 kcal päivässä”. TAJUATTEKO TE OLLENKAAN PALJONKO RUOKAA ON 600 KCAL TAI 1000 KCAL????

Harrin ateriarytmi on tämä: ”Nyt aamiaiseen kuuluu tummaa leipää, keittokinkkua ja kasviksia. Lounaalla Takala tankkaa reilusti salaattia, kasvispihvejä tai kalaa. Sen jälkeen hän syö tarvittaessa näkkileipää, hedelmiä tai lisää salaattia.” Jos oikeen ymmärsin niin Harri syö 2 kertaa päivässä. Sen jälkeen ”tarvittaessa” rehuja tai näkkäriä. Miten kun minusta tuntuu että se syöminen ois hyvä toimittaa vähintään 4 kertaa päivässä, joillekin sopii 6 kertaa.

Liikunta on edistää laihtumista ja on oleellinen osa varsinkin painonhallintaa kun tavoitteeseen on päästy. Harri on ottanut tämänkin huomioon ja ”keskivertopäivään kuuluu 30 kilometrin rullaluistelulenkki ja tunti juoksumatolla”.  SIIS JOKA PÄIVÄ??? Entä lepopäivät? Ja minusta on ihan pösilöä mainostaa tätäkin, ei normaali ihminen tuohon kykene. Tiedättekö, että riippuvuudet ei ole hyvästä, ei edes liikuntariippuvuus?

Tosi hienoa että Harri on onnistunut laihdutuksessaan ja tuntee olonsa paremmaksi, mutta tapa jolla tähän on päästy on kyllä ihan päin helvettiä. Ei tuollaista saisi edes mainostaa, ei kaikki ole niin (säkenöivän älykkäitä ja) tiedostavia energia-asioissa kuin minä! Mitä jos joku ottaa tuosta mallia ja menee säästöliekille, rikkoo sisäelimensä ja kaiken päälle tukirankansa ja lihakset? Olen ennenkin lukenut IL:stä laihdutusjuttuja ja ne on yleisesti ottaen olleet aika ok, mutta nyt meni yli.

Itsehän olen sitä mieltä, että jos meinaa kunnolla alkaa painoa menettämään, niin kannattaa jutella esimerkiksi ravintoterapeutin kanssa, tutkia asioita – esimerkiksi eri ruokavalioita – itsekseen ja kokeilla mikä on itselle paras. Pitäisi esimerkiksi tiedostaa se, että jos saa liian vähän energiaa koko ajan, niin kroppa menee säästöliekille ja paino ei liiku mihinkään tai jos liikuu niin ylöspäin. Niitä on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka sanoo että ”syön niin vähän mutta en laihdu”. Normaalistihan tällainen syön-niin-vähän-ihminen ei tajua syövänsä esimerkiksi lasten lautaselle jättämiä ruokia tai napostelevansa koko ajan. Mutta on niin oikeasti sellaisia ihmisiä jotka syö tosi vähän mutta paino ei putoa. Ratkaisu: syö enemmän. Kroppasi on säästöliekillä ja pitää kynsin hampain kiinni kaikesta energiasta eli vararavinnosta eli läskistä mitä siinä on. Tähän auttaa kuitenkin energiamäärien laskeskelu vaikka se tylsää onkin. Energiamäärien laskeskelussa auttaa ruokapäiväkirja. Vaikka sekin on tylsää.

Yksi asia tuossa jutussa oli hyvää: Harri sanoo että ”Vain silloin laihtuu, kun kuluttaa enemmän kuin syö. Matematiikka on yksinkertaista, eikä ole olemassa isoluisia ihmisiä”. Mutta hei, 600kilokaloria päivässä ja sitä pitää oikeen mainostaa??? JOKU ROTI SENTÄS!!!

Olisi mielenkiintoista seurata tilannetta ja katsoa esimerkiksi vuoden tai kahden päästä että onko 60 kiloa pysynyt pois ja onko liikunta-annos päivässä yhä sama. Enpä usko että on, kumpikaan.

Kuume

Posted On 26.05.2009

Filed under Terveys

Comments Dropped 2 responses

Mulle on selitetty että kun on kuumetta, se tarkoittaa sitä, että kropan immuunisysteemi taistelee verisesti taudinaiheuttajia vastaan. Olen lisäksi omakohtaisesti kokeillut mitä kuumeen alentamattomuus tekee taudin pituudelle. Kokemukseni mukaan kova kuume lyhentää ainakin flunssaa.

Hyvä Terveys -lehden numero 7/2009 kertoo sivullaan 49 jutussa nimeltä ”Kyllä äitikin tietää” Totta vai tarua -sarjassa että
Väite ”Jos kuumeen alentaa kuumelääkkeellä, tauti paranee entistä hitaammin” on tarua koska ”Tulehdustaudin paraneminen riippuu elimistön oman puolustusjärjestelmän toiminnasta eli immunologisista tapahtumista, joita kohtuullinen lämpö, mutta ei kuume, saattaa nopeuttaa. Kuumeen alentaminen parantaa vointia, esimerkiksi ruokahalua, joten se saattaa jopa nopeuttaa paranemista”. Kommentoijana ja totuuden torvena ovat lääkärit Ilkka Kunnamo, Matti Korppi, Anna-Liisa Enkovaara ja Maarit Vuorela.

Lääkärit varmaan kyllä tietää paremmin kuin se äiti, mutta miten sitten selitetään tämä minun kokemukseni? Sisarellani on muuten samanlaisia kokemuksia. Onko meillä mahdollisesti joku mutaatio joka saa kroppamme toimimaan näin?

Aikaisemmin jos mulle tuli flunssa, lämpö nousi siihen 37,5 asteeseen ja tauti kesti joko 14 päivää tai 2 viikkoa. Mulle ei aikaisemmin ole noussut kuumetta tuon enempää. En ole myöskään ottanut mitään kuumetta alentavaa lääkettä koska siedän kohtuuliset kivut ja säryt. Viime vuosien aikana mulle on kuitenkin ruvennut nousemaan megalomaanisia kuumeita, siis ”tavallisen” flunssa yhteydessä kuume on noussut yli neljänkympin. Olo on ollut sen mukainen. En ole nähnyt harhoja sentäs, mutta liikkuminen on ollut minimaalista, nukkuminen maksimaalista ja olen puhunut ihan sekavia. Olen kuitenkin ollut sen verran järjissäni että olen heti huomannut sekavat puheeni. Olen myös nesteyttänyt ahkerasti ja syönyt vaikka väkisin jotain helposti sulavaa. Tuoremehut ovat tässä tilassa oivia; niistähän saa nesteen lisäksi paljon kaloreita.

Vaikka olo on ollut suhteellisen kammottava, en ole ottanut kuumetta alentavia lääkkeitä. Tauti on tässä moodissa kestänyt keskimäärin viisi (5) päivää. Siis kuumeen kera ja kauheasti kärsien (hehheh siis nukkuen) olen kärsinyt 9 päivää vähemmän.

Tiedän, teoriassani on aukko. Pitäisi kokeilla niin, että seuraavan kerran kun kuume nousee kovaksi, alennan sen tulehduskipulääkkeellä ja lasken päiviä.

No joka tapauksessa, tämän tarua vai totta – keissin nähtyäni aloin oikeen miettimään asiaa ja tutkimaan sitä.

Tohtori.fi sanoo että
”Useimmiten kuume on merkki viruksen tai bakteerin aiheuttamasta tulehdussairaudesta. Sitä esiintyy esimerkiksi nuhan, yskän tai muun flunssan yhteydessä ja kyseessä onkin elimistön puolustusreaktio, joka pyrkii poistamaan vieraan tunkeilijan.

Kuumetta ei ole tarpeen laskea lääkkeellä, mikäli kuume ei nouse kovin korkealle. Myös henkilön muut sairaudet voivat vaikuttaa harkittaessa kuumelääkitystä. Alle 38,5°C kuumetta ei tarvitse välttämättä lääkitä, ellei tautiin liity voimakkaita särkyjä tai muita oireita tai ellei kyseessä ole kuumekouristeleva lapsi. Kuume kestää normaalisti muutaman päivän.”

Wikipedia sanoo että
”A fever is considered one of the body’s immune mechanisms to attempt a neutralization of a perceived threat inside the body, be it bacterial or viral. ”

Näiden perusteella en lähtisi kuumetta laskemaan jos ei ole pakko; näiden perusteella kuume ON yksi niistä immunologisista reaktioista jotka pistää kroppaa kondikseen. Pakoksi voidaan laskea minun mielestäni esimerkiksi täysi ruokahaluttomuus, kovat säryt (jos muuta kuin käsikauppasärkylääkkeitä ei ole saatavilla) ja vaikka kuumekouristukset. Tosin jos tulee kuumekouristuksia niin minä menisin/toimituttaisin itseni sairaalaan ihan ensimmäisenä.

Kuumeen saa kyllä laskemaan muillakin jutuilla kuin tulehduskipulääkkeillä. Esimerkiksi jos on angiina, syödään antibioottia. Kuume kyllä noussee angiinassa, mutta koska angiina on bakteerin aiheuttama, niin sen saa poistettua antibiooteilla. Kun angiina lähtee, ei tarvita enää kuumetta tai muita kehon puolustusjärjestelmiä ja kuume on tiessään. Tämä on kuitenkin eri asia kuin kuumeen laskeminen kipulääkkeillä, tässähän poistetaan antibiooteilla bakteeria eikä kuumetta. Ja kaikkihan tietää että turhat antibioottikuurit on perkeleestä, esim flunssaan niitä ei kaivata koska virus vähät välittää homesienistä.

No niin, siis jos joku tietää miten tämä OIKEASTI menee niin kertoo, olkaat hyvät. Onko kuume merkki siitä että immunologia toimii? Jos se on vain merkki, niin sen voi laskea, koska toimii se systeemi varmaan ilman merkkejäkin. Vai onko kuume osa sitä immunologista toimintaa? Jos on ja kuumeen laskee lääkkeillä, niin immunologinen tsydeemi ei enää toimi täysillä, eikö niin?

Ei tämä mikään kuolemanhätäasia ole, mua vaan kiinnostaa. Lähteet mukaan, kiitos 🙂

Psykoosiresepti

Posted On 11.05.2009

Filed under Terveys

Comments Dropped leave a response

Kirjoittelin taannoin että sain Champix-reseptin kun en halua enää savuta. Nyt Iltalehti, tuo luotettava tiedonlähde, kertoo, että
”Oulun yliopiston tutkijat ovat havainneet, että varenikliinilääkityksen pikainen lopettaminen voi aiheuttaa aiemmin psyykkisesti täysin terveelle henkilölle hallusinoosin. Se on kemiallisesti syntyvä psykoosin kaltainen tila, jossa henkilö kokee aistiharhoja.” Thihi. Varenikliini=Champix.

Sama uutinen kertoo myös amerikanuutisia: ”Yhdysvaltain lääkelaitos antoi viime vuonna varoituksen siitä, että varenikliinilääkkeen käyttäminen saattaa aiheuttaa vakavia psyykkisiä oireita henkilöille, jotka ovat aiemmin kärsineet psyykkistä ongelmista. Näitä oireita olivat muun muassa mania ja lisääntynyt itsemurhariski. Amerikkalaisten varoitukset perustuivat yksittäisiin mutta toistuviin havaintoihin.” Thihi, varenikliini= Champix.

No kyllä te varmaan huomaatta jos menen psykoosiin tai maniaan 😀 Ja minähän OLEN aikaisemmin kärsinyt psyykkisistä ongelmista, joten nähtäväksi jää…

IL jatkaa että ”Oulun yliopiston psykiatrian professorin Sari Lindemanin mukaan oululaistutkijoiden varenikliinihavainto muistuttaa siitä, että lääkkeillä voi olla yksilöllisiä, ennustamattomia vaikutuksia. Siksi lääkitysten määräystä, käyttöä ja lopetusta on seurattava huolellisesti.” Mullehan vaan annettiin se resepti ja kerrottiin lääkeen annostusmäärä. Se siitä seurannasta… En ole vielä päättänyt otanko lääkkeen käyttöön, mutta jos otan, niin aikaisintaan juhannuksen jälkeen, koska meillä alkoi taas kolmet yt-neukat.

Mitä sinä syöt?

Kemikaalicoctailin ja Kotiäidin luomulaakson myötä aloin seurata ja opiskella että mitä kaikkea meidän ruokapöydissämme tarjoillaan. Kotiäidin luomulaaksosta bongasin myös kirjan nimeltä Petos lautasella. Tilasin sen heti ja luin samantien. Kirja oli helppolukuinen ja kiinnostava. Se käsittelee lisäaineita, joita meidän ruokaamme laitetaan oikeiden raaka-aineiden lisäksi ja miksi. Kirjan lopussa on juuri sellainen e-ainetaulukko mitä olen etsinyt. Se kertoo aineen koodin, nimen, mistä se valmistetaan ja miten ja mahdolliset haittavaikutukset. Loistokasta!

Tänään (20.4.09) Iltalehti ja Kaleva uutisoivat lisäaineista. Iltalehti väittää että kirjan Petos lautasella kirjoittaja on MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila. Nuutila kirjoitti kirjaan esipuheen mutta kirjan on kyllä kirjoittanut Mats Eric Nilsson. Tämä käy ilmi alkuperäisestä uutisesta joka on Kalevassa – jota IL referoi ja vielä väärin.

No niin, takaisin siihen kirjaan. Kirjassa kerrotaan miten Nilsson alunperin kiinnostui lisäaineista, miksi hän alkoi niitä tutkia ja mitä hän oppi. Hän oppi esimerkiksi että GB Glacen pistaasijäätelön vihreä väri on peräisin pinaatista. No ei tuo ole minusta vielä paha, pinaatti on ihan terveellistä, mutta minusta se on pettämistä. Ihmiset luulevat että vaaleanvihreä väri tulee niistä pistaasipähkinöistä mutta eipä tulekaan.

No entäpä kevytkerma? Kermaahan nyt voi käyttää vaikka mihin kivaan juttuun kuten kastikkeeseen. Harmin paikka vaan että oikeassa kermassa on sitä rasvaa niin paljon. Ei hätää, elintarviketeollisuus tulee apuun. Otetaan kermasta rasva pois, saadaan kevytkerma. Ja ultrakevyt ruokakerma, rasvaa vain 2%. Tässä on nyt vaan sellainen pieni juttu että kun kermasta otetaan rasva pois, niin maku, rakenne ja tilavuus kärsivät. Mutta onneksi joka ongelmaan on ratkaisu; lisäaineet. Joka osasto näistä kolmesta korjataan lisäaineella tai parilla. Tietäkäätten myös, että lisäaineet ovat halpoja joten teollisuus käyttää niitä mielellään. Kevyttuotteet ovat kuitenkin yleisesti ottaen kalliimpia kuin se aito ja alkuperäinen tavara. Ihmiset siis ostavat halpoja lisäaineita kalliilla ja ruokateollisuus hymyilee. En näe tuossa kovinkaan suurta järkeä. Itse olen siirtynyt suosimaan aitoja tuotteita joita käytän sitten vähemmän. Niitä muuten tarviikin vähemmän kuin noita käsiteltyjä versioita saman lopputuloksen saamiseksi.

Minusta pinaattijäätelö ei ole vielä kovin paha juttu, eivätkä kaikki lisäaineet yleensäkään, mutta se on, että ihmiset eivät tiedä mitä syövät eivätkä edes välitä. Katsoin viime viikolla Priima-nimistä ohjelmaa Yleltä. Siinä oli aiheena ”mitä lihaa eläinystävän pitäisi syödä”. No, ei ainakaan tehotuotettua possua eikä broileria… Joka tapauksessa lopuksi toimittaja meni ruokakauppaan haastattelemaan ihmisiä ja kyselemään että miksi he ostavat sitä mitä ostavat. Eräs nainen oli kananmunia haalimassa ja hän otti vapaan kanan munia. Toimittaja kysyi että miksi juuri niitä. Nainen ei osannut vastata, ei vaikka toimittaja tivasi moneen kertaan. Nainen vaan sanoi että ei hän ole ajatellut asiaa, hän vain ottaa aina näitä vapaan kanan munia. Tuo kuvastaa hyvin nykyistä asennetta. Ihan sama mitä ja miten, kunhan mulla on helppoa ja mukavaa.

Puhuin asiasta ystäväni S:n kanssa. S:llä on kaksi pientä lasta, ja hän sanoi että lasten ruokaan kyllä kiinnitetään huomiota, ne ovat kuulema älyttömän puhtaita. Niihin ei ymmärretä käyttää edes yrttejä mausteiksi ja ne ovat aika pahoja. Tutkin hiukan asiaa ja sekä Bonassa että Piltissä on lisäaineita: kalsiumsitraattia, C-vitamiinia (joka lisäaineena on teollisesti valmistettu), tapioka- ja riisitärkkelystä ja pektiiniä, ainakin. Minusta nuo tärkkelykset ei ole kovin pahoja eikä vitamiinit eikä pektiini, niitä kun esiintyy luonnossa. Kalsiumsitraatti kuitenkin rupeaa olemaan jo vähän eri juttu. Lisäaineita kuitenkin löytyy siis myös lastenruuista.

Minusta jotkut lisäaineet ovat ihan ok. Esimerkiksi juuri pektiini ja vitamiinit menettelevät vaikka ovatkin teollisesti valmistettuja kopioita luonnon aineista. Sen sijaan arominvahventeet (tunnetuimpana Aromi-suola, E621, natriumglutamaatti, kaikki sama asia) ovat minun mielestäni aika älyttömiä keksintöjä. Sanotaan, että ihmiset eivät enää tiedä miltä oikea ruoka maistuu kun niihin on tungettu arominvahventeita niin paljon. Sitten oikea puhdas ruoka maistuu ”omituiselta” kun on totuttu niihin lisäainemömmöihin. Miksi sitä aromia pitäisi vahvistaa? En kyllä kykene keksimään parempia makuja kuin hirveliha suolalla ja pippurilla maistettuna, tuoreet marjat ja hedelmät, maito ja vesi. Mihin niitä vahventeita tarvii kun nuo maistuu itsessään NIIIIN hyvälle?

Elintarvikkeiden käsittelyhän ei lopu lisäaineisiin. Juttelit taannoin työkaverini J:n kanssa ja hän sanoi että oli puhunut maidontuottajien kanssa. Maidontuottaja (eli käsittääkseni lehmänomistaja) oli sanonut, että monet eivät kestä maidon laktoosia koska a) juovat rasvatonta maitoa ja b) rasvattomassa maidossa laktoosin ja (joidenkin) laktoosinhajottajaentsyymien suhde on väärä sen takia että se rasva on otettu siitä oikeasta maidosta pois. J oli vielä testauttanut teoriaa kaverillaan jolla oli todettu laktoosi-intoleranssi. Kaveri oli ryypännyt täysmaitoa ja mitään oireita ei ollut tullut! Tutkimus oli kyllä tosi suppea eikä sitä voi kaikkiin soveltaa, mutta minusta tuo kuulostaa uskottavalta. Kannattaa vielä kokeilla luomutäysmaitoa, se saattaa upota moneenkin laktoosi-intolerantikkoon. Huomioitakoon vielä, että LI ei ole sama kuin maitoyliherkkyys ja/tai maitoallergia ja että oletan että LI:a on monia eri asteita. En sano että täysmaito käy kaikille laktoosi-intolerantikoille, mutta joillekin se saattaa sopia juuri tuon entsyymisuhdan takia.

Summa summarum: ihmiset ovat laiskoja, mukavuudenhaluisia ja tietämättömiä. Elintarviketeollisuus käyttää näitä ihmisten ominaisuuksia häikäilemättömästi hyväksi ja se on minusta ymmärrettävää (ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa). Ihmiset eivät tiedä mitä suuhunsa pistävät eivätkä he edes välitä. Minusta se on aika omituista. Minä tiiraan tätä nykyä tuoteselosteet aika tarkkaan. En ole varsinainen tiukkapipo lisäaineiden suhteen, mutta joka kerta kun otan tuotteen jossa lisäaineita on, teen tietoisen päätöksen siitä että nyt otan lisäaineellista ruokaa. Yleensä teen ruuan itse kotona tuoreista oikeista raaka-aineista, mausteista ja yrteistä. Lounaan syön yleensä työpaikkaruokalassa mutta sielläkin syön usein raakasalaattia salaattibaarista.

Tiedän aika tarkkaan mitä syön. Tiedätkö sinä?

Suklaa edistää älyn lentoa

Posted On 04.04.2009

Filed under I lovez, Terveys

Comments Dropped leave a response

Vastikään kerroin että punkku edistää älyn liitoa. IL kertoo, että Briteissä tehdyn tutkimuksen mukaan sama ansio on kaakaolla. Tutkimuksen mukaan tumman suklaan sisältämät flavonoidit lisäävät henkistä virkeyttä. Tutkijat uskovat, että flavonoidit leventävät verisuonia ja edistävät verenkiertoa aivoissa.

Tässä tutkimuksessa oli vain 30 koehenkilöä, joten aika suppea otanta, mutta saahan suklaasta muutenkin mielihyvää.

Myös muissa ruoka-aineissa on hyvää tekeviä flavonoideja. Muistakaa syödä marjoja, hedelmiä ja vihanneksia sekä nauttia kohtuudella punkkua, suklaata ja teetä. Kyllä sitten järki lentää.

Hyvä elämä I

Posted On 03.04.2009

Filed under Maailmanparannus, Terveys

Comments Dropped one response

Hyvä elämä vastuuvapauslauseke. Näillä asioilla ei leikitä.

Nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Ei puhuta sen vähemmästä kuin hyvästä elämästä. Mitä se edellyttää?

Jos elämä voi hyvin ja on onnellinen niin elämä on hyvää.

Onnellisuus ei tarkoita sitä että on onnensa kukkuloilla, minusta se tarkoittaa enemmänkin että ei ole onneton. Elo on seesteistä. Sitä ei kuitenkaan saa sekoittaa välinpitämättömyyteen tai siihen että mikään ei tunnu missään.

Onnellisuuteen tietysti vaikuttaa moni asia. Vastoinkäymiset monesti aiheuttavat turhautumista, surullisuutta ja onnettomuutta, mutta huomatkaapa, että minun logiikan mukaan myös surullinen voi olla onnellinen.

Turhautuminen voi johtua esimerkiksi töistä, kun siellä nyt on kaikenlaista. Toivottavasti tämä kaikenlainen on kuitenkin vain väliaikaista ja vapaa-ajalla kaikki on hyvin. Turhautunut ihminen voi silti olla onnellinen. Itse olen monesti ollut turhautunut ja jopa vihainen töissä, mutta olen silti ollut onnellinen koska osaan erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan.

Aina ei ollut näin. Muutama vuosi takaperin koin lievän pööniksen (burn out). En osannut ajatella mitään muuta kuin töitä, puhuin vain töistä, koko perkeleen elämä pyöri töiden ympärillä. Ja hei, minä en todellakaan ole mikään maailman tai edes firman tärkein ihminen. Menin lääkärille ja totesin että nyt on kuule näin. Sain kahden viikon sairasloman. Ensimmäinen viikko meni niitä työasioita miettiessä mutta toisella viikolla pääsin jo irti. Palasin töihin eri ihmisenä. Sen jälkeen en ole kokenut edes pööniksen oireita. Olen sisäistänyt sen, että työni on tärkeää, mutta ei sota yhtä miestä kaipaa. Työ on työtä, sitä tehdään siksi että siitä saadaan rahaa. Maailma ei kaadu siihen jos yksi projekti kaatuu. Minulle ei makseta uskollisuudesta tai lojaalisuudesta, minulle maksetaan 7.5 tunnista päivässä. Teen parhaani ja jos se ei riitä niin syitä mahdolliseen epäonnistumiseen täytyy etsiä muualta. Esimerkiksi resurssit (rahat, ajat, projektin ihmiset – jopa minä itse) voivat olla sellaiset että vaikka päälläs seisot niin perseelleen menee. No, nämähän selviävät projektipäällikölle jo projektin alussa, joten ei kannata seisoa päällänsä.

Minun pöönis oli toden totta lievä. Tiedän ihmisiä jotka ovat ajaneet itsensä siihen tilaan töiden takia että mikään ei enää suju ja kahden kuukauden sairasloma ei riitä palautumiseen. Sen lisäksi, kun on oltu saikulla pitkään, niin siitä ei ole opittu mitään. Kun palataan töihin, niin sama meno jatkuu. En tajuu noita ihmisiä. Mulle riitti kerta. Tarkkailen itseäni ja muutan asioitani ajoissa.

Tämä ei päde pelkästään sillä alalla millä minä olen. Tämä pätee joka alalla. Olen ollut mm leipomossa töissä ja ihan samat lait siellä oli. Jos leipää tule hihnalta enemmän kuin kerkiät yksin lappaa pussiin, niin ilmota vuoropäällikölle että nyt menee reisille. Jos vuoropäällikkö ei tee asialle mitään niin tee työsi niin hyvin ja niin nopeaa kuin pystyt mutta jos se ei riitä niin anna leipien pudota lattialle.

Toki työelämässä vaaditaan joustoa puolin ja toisin, mutta tämä pitää ottaa kirjaimellisesti. Puolin ja toisin. Jos esimies haluaa että teet ylitöitä niin
a)Kuuntele itseästi. Mikä on olo?
b)Jos olo on ok, niin teepä niitä ylitöitä. Muista kuitenkin että niistä pitää saada asiallinen korvaus eli tunnit tai rahat kertoimilla
c) Jos olo ei ole ok, niin älä tee ylitöitä. Ylitöistä saa kieltäytyä.

Vastoinkäymiset voivat myös aiheuttaa surullisuutta. Minä olen hyvin tunneherkkä ihminen. Märisen helposti. Viime syksynä yksi hirviporukkamme veteraanikoirista kuoli onnettomuudessa. Olin ihan paskana. Itkin sitä monta iltaa vaikka koira ei edes ollut minun. Minä vaan tykkäsin siitä koirasta niin kovasti, se oli aina iloinen ja hyväkäytöksinen ja kaveri. Toisaalta löysin asiasta senkin hyvähkön puolen että ainakin se piski kuoli tehdessään sitä mitä rakastaa ja ns. saappaat jalassa. Kunpa minullekin kävisi niin kun lähtö koittaa. Silti, vaikka olin surullinen, niin sitä perustilaa, eli onnellisuutta, tämä ikävä tapaus ei muuttanut.
Kun perheeni ensimmäinen koira kuoli, se oli kova pala. Koira piti lopettaa ja eläinlääkäri oli törttö. Onneksi vanhempani, jotka olivat koiraa kuskaamassa, pääsivät samantien toiselle eläinlääkärille joka ei ollut yhtään törttö ja hoiti homman asialisesti. Koira on haudattu mökillemme. Menetyksestä on 9 vuotta, enkä vieläkään ole käynyt sillä mökillä. Nyt minusta tuntuu että voisin ensi kesänä mennä, jos saan mennä yksin (miksi en saisi, duh). Käsittelen asian loppuun. Asiaan saattaa vaikutta se, että luin Buddhalaisen kuoleman kirjan ja käsittelin sen tarjoamaa kuvaa omassa kontekstissani.

Olen kerran ollut syvästi onneton ja voin kertoa että ei ollu hauskaa. Silloin elämä oli niin päin mäntyä kuin voi kuvitella. Minulla todettiin kahdeksisen vuotta sitten keskivaikea masennus. Minulla oli päiviä jolloin heräsin siihen että itken, söin aamupalan ja kävelin töihin itkien, itkin koko päivän töissä, kävelin itkien kotiin ja kotiin tultuani nukahdin itkien. Nukkuminen oli mustaa, en nähnyt unia. No, ainakin kyynelkanavat puhdistuivat kunnolla!
Masennukseeni vaikuttivat yksittäiset, sarjana tulleet takaiskut ihmissuhteissa ja eläinsuhteissa. Liika on liikaa kun se liika tulee putkessa. Eläinsuhteissa vaikutti jo edellämainittu kaverin poismeno sekä hänen seuraajansa äkillinen poismeno (seuraava koira jouduttiin lopettamaan pentuna) ja ihmissuhteissa koin että minua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Hoitava terapeutti sanoi että ”sinulla taitaa olla korostunut oikeudentaju”. No sehän on loistavaa! Auttoi tilanteessa IHAN HITOSTI (täytyy myöntää että jos joku asiat menee ”väärin” niin se patittaa suunnattomasti!).
Heräsin hoitoon siinä vaiheessa, kun päähäni pulpahti ajatus ”mitä jos teen jotain itselleni”. Aivan kuin en olisi itse olisi hallinnut tekemisiäni. Siihen mennessä olin kyllä jo miettinyt kaikenlaista, kuten että mikä olisi siistein (siis vähiten epäjärjestystä ja sotkua aiheuttava) tapa tehdä itsemurha. Tulin kyllä mietinnöissäni tulokseen, mutta enpä nyt kerro sitä tässä. Silti, vaikka tulokseen tulinkin, niin se, että mietin näitä asioita, ei riittänyt siihen että olisin hakeutunut hoitoon. No, tämän herätyksen saaneena hakeuduin siis hoitoon ja minut hoidettiin kuntoon terapialla ja lääkkeillä. Paras asia mitä mulle on tapahtunut. Sen lisäksi että parannuin, osaan sairauden ja hoidon jälkeen arvostaa asioita eri tavalla ja tunnen itseni paremmin. Maailmankatsomukseni on laajentunut.

Olen myös kokenut välinpitämättömyyttä ja sitä että mikään ei tunnu miltään. Tähän oli syynä Duact-niminen allergialääke. Olin vastikään toipunut siitä masennuksestani ja mietin että mikä nyt on, taasko sitä samaa paskaa. Menin lääkärille ja onneksi lääkäri kysyi että käytätkö jotain lääkkeitä. Sanoin että olen käyttänyt Duactia nyt jonkin aikaa allergian takia (kesä=siitepöly). Lääkäri kauhistui ja sanoi että käyttö pitää heti lopettaa, koska sivuoireina on tunnetusti juuri tällaista välinpitämättömyyttä. Se saattaa johta masennukseen jos käyttöä ei lopeta. No, vaihdoinpa allergialääkkeen ja oireet katosivat viikossa.
Käytän edelleen Duactia satunnaisesti mutta en koskaan yli kahta viikkoa putkeen.
Tokihan välinpitämättömyyttä voivat aiheuttaa muutkin asiat, mutta niistä myöhemmin.

Onnellisuus siis. Mistä se koostuu? Koenko onnistumisen tunteita? Tuntuuko miltään? Onko koko ajan paha olo? Olenko tyytyväinen? Saanko mitään aikaa töisä ja/tai vapaa-ajalla? Ottaako koko ajan päähän? Näitä asioita kannattaa miettiä, ne vaikuttavat siihen miten elät elämäsi.

Punkkua!

Punkkuhan on hyvää. Nyt siitä on löydetty lisää terveysvaikutuksia! Northumbrian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on todettu, että jos juo punkkua, niin järki lentää 😀

Järjen liitoa edesauttaa resveratrol-niminen aine, jota on rypäleen kuorissa. Sitä on myös vadelmissa, mustikoissa, karpaloissa ja maapähkinöissä. Aine avaa verisuonia ja kiihdyttää aivojen verenkiertoa. Harmikseni resveratrolia ei voi olla valkkarissa, koska valkkaria tehdessä rypäleen kuoret on poistettu prosessista ja tämä aine on nimenomaan rypäleen kuorissa. Tykkään kyllä valkkarista enemmän kuin punkusta, mutta pitää vissin alkaa opetteleen tykkään punkusta enemmän.

Että juokaapa punkkua! Jos punkkupäänsärky vaivaa, niin PÄÄTTÄKÄÄ, että ei vaivaa. Itse tutkin asiaa – että mistähän se punkkupäänsärky voisi johtua – enkä löytänyt yhtään syytä mistä se voisi johtua. Sitä ei siis voi olla, joten päätin että mun päätähän ei yhet punkut särje. Eikä ole sen jälkeen särkenyt 😀

Punkku sopii mainiosti myös hirviruokien kanssa, joten tehkääpä vaikka käristystä ja nauttikaa punkkua sen kanssa. Lisätkää vielä käristykseen karpalohilloa niin johan on resveratrolit kohallaan. Vaikka känni onkin kiva, niin suosittelen silti nauttimaan punkkua (ja käristystäkin, vaikka sekin on kiva) kohtuudella!

Veritulppaanijatko

Posted On 24.03.2009

Filed under Terveys

Comments Dropped leave a response

Hs ilmoitti että Ruotsissa on tehty tutkimus, jossa selvisi että naisten pitäisi olla auringossa enempi, koska se vähentää veritulpan riskiä. Veritulppariskistä kirjoittelinkin vähän aikaa sitten.

Tutkimukseen osallistui 40 000 naista. Aika kattava, sanoisin, ainakin osallistujamäärästä päätellen.

”Auringonotossa huomio on liiaksi kiinnittynyt kasvavaan ihosyövän riskiin, sanoi tutkimusta tekemässä ollut dosentti Pelle Lindqvist Ruotsin radiolle. Mitä sydäninfarkteihin, aivohalvauksiin ja joihinkin syöpiin kuten rintasyöpään tulee, auringosta on hänen mukaansa hyötyä. ” Näin siis. Menkää ulos!

Itse aion olla keväällä ja kesällä ulkona järkevästi, ei tuntitolkulla kerrallaan suorassa auringonpaisteessa keskipäivän aikaan ja käyttää aurinkosuojana polttavimpaan aikaan sekä vaatteita että rasvoja. Palaa en aio kertaakaan. Minusta syöpiin ja tulppiin tulee, niin minusta tuntuu että tulppaan kuoleminen on paljon kivempaa kuin syöpään kuoleminen. Nopiampaa ainakin. Voinhan tietysti olla väärässä, ja aina on se riski että ei kuolekaan vaan jää kasviksi. No, elämässä on riskejä, niitä pitää vaan hallita. Hallitkaa!

Uusi liikuntasuositus

Aluks: WordPress tekee jotain statistiikkaa ja nyt on tämmönen ”Blogs of the day; growing blogs” -lista saatavilla ja mie oon sijalla 81. En tajuu. Ja päiväys oli Feb 9th 09. Että blogs of the day indeed.

No  niin asiaan. Hs.fi ilmoittaa, että UKK-instituutti on antanut uuden liikuntasuosituksen. Nyt pitäisi kuulkaa harjoitella lihaskuntoa 2 kertaa viikossa vähintään puoli tuntia kerrallaan. Syynä on se, että lihasharjoittelun on huomattu ehkäisevän tehokkaasti eri sairauksia. IHANKO TOTTA??? Että lihaksilla olisi  jotain tekoa esimerkiksi liikuntaelinsairauksien kanssa? EN USKO!!!

Tuo puoli tuntia kerrallaan kuulostaa naurettavalta. Itsehän vietän salilla noin suurinpiirtein 60 minuuttia kaksi kertaa viikossa. Tähän tuntiin sisältyy kaikki: alkulämmittely, supersarjalla koko kroppa rääkkiin sekä loppuvenyttely. PITÄISI kuulema tohon venyttelyn eteen vielä tehdä loppulämmittelu tjsp mutta en ole kokenut tarpeelliseksi.

No nyt joku ihmettelee että puoli tuntia tai tunti, eikö se ole ihan sama? Ja jos tuntiin sisältyy venyttelyt ynnä muut hörhöilyt niin eikö sitä puntin nostoa tule vähintään se puoli tuntia 2:sti viikossa? No tulee, mutta se puoli tuntia (reilu, itseasiassa) on aktiivista reeniä. En pidä taukoa ollenkaan, vaan hypin laitteesta toiseen niin että jos ensin harjoitan hauista, niin teen kaikki muut 12 liikettä sen hauiksen jälkeen jolloin se hauis saa levätä. Sen jälkeen menen uudestaan tekemään sen hauisharjoituksen.

No eihän tässäkään ole mitään ihmeellistä. Mutta siinä on, että kun olen katsonut ihmisiä siellä punttisalilla, niin suurin osa heiluttelee painoja (=liian pienet painot) tai istuu paikallaan 2 minuuttia joka repäisyn jälkeen (=tauko jolloin lihas lepää) tai soittaa suutaan kaverin kanssa. Jos punttisalilla siis viettää vaikkapa sen saman reilu puoli tuntia mitä mie siellä pakerran, tekee yhen sarjan jonka tekeminen kestää vaikka 20 sek (eli vaikka 15 kyykkyä), istuu paikallaan 2 minuuttia että kyykkylihakset saa levätä ennen kuin tekee uudestaan sen 20 sekunnin suorituksen, niin laskekaapa että kuinka kauan sitä lihasharjoittelua tulee viikossa. Riippuu tietysti liikkeiden määrästä, mutta kyllä siitä salillaoloajasta tulee ihan hiton pitkä jos meinaa koko ropan reenata, niin pitkä että ”nykyajan hektinen elämänmeno” ei anna siihen myöten. Luulisin. No, ehkä joillaki antaa.

No, UKK-instituutti puhuikin että ”2 x vkossa, kerrallaan puoli tuntia”. Oletan että tähän eivät tauot kuulu tähän puoleen tuntiin.

Tästäpä päästäänkiin siihen salikäyttäytymiseen. Tyypit  hei, sen tauotuksen voi tehä muualla kuin siinä laitteessa istuen! Joku toinen voisi tehdä sillä laitteella jotain sillä aikaa kun kulutat ahterillasi jotain muuta paikkaa! Toisekseen, miksi salilla pitää aina joku vehje huutaa? Ymmärrän että halutaan kuunnella musiikkia, mutta jos salilla on yhtä aikaa hiphoppari, kansantanssija ja hevari, niin luuletteko että mikään musiikki on sellaista joka miellyttää näitä kaikkia kolmea? Monesti vielä huutaa musiikkilaite ja televisio. En tajuu. Jos haluatte sitä muzaa kuunnella niin kuunnelkaa sitä kuulisti omasta iPodista. Tai hei, meillä on sellaisia laitteita mitä sanotaan matkapuhelimiksi. Nämä laitteet sisältävät usein musiikkisoittimen ja myyntipakkauksen mukana tulee silloin kyllä korvakuulokkeetkin. Mitäs jos kuuntelisit sitä omanmakuista musiikkia sillä kännykälläs??? Ja miksi niiden audiovehkeiden pitää HUUTAA?

Laitteet jätetään siihen kuntoon missä ne oli kun ne otettiin käyttöön. Sillä salilla missä käyn, yksi keski-ikäinen mies tekee stepperillä ihan hirveetä rääkkiä, hikoaa kuin laiha sika ja roiskii sitä hikeä ymppäri ämpäri. No ei siinä mitään, mutta arvatkaapa siivoaako se niitä lammikoita pois kun lähtee siitä stepperistä? No ei. Kiva mennä siihen (jos tarvii stepata, mun ei tarvi) ko koko vehje ja lattia sen ympäri ihan hikisenä ja märkänä. Sen lisäksi että se on epämiellyttävää niin se on vaarallista. Vesi on lubrikantti.

Luojan kiitos kukaan ei ole vielä tullut kertoon mulle miten mun pitää treenini tehdä (vrt esim tauot). Se tästä vielä puuttuis. Ja onneksi ko salilla on fiksuakin porukkaa.

« Edellinen sivuSeuraava sivu »