Epäloogisus ei nappaa

Kyllä nyt karppaajia taas lyödään. Ymmärrän kyllä että lapsia pitää suojella ja uusille vanhemmille antaa ohjeita esimerkiksi siitä miten koostaa lapselle terveellinen ruokavalio, mutta jotain loogisuuttaa voisi sisällyttää ohjeisiin ja käytäntöihin.

Karppaushan on ollut nyt kauhiasti julkisuudessa ja yleensä ottaen kaikki ravitsemustieteilijät tyrmää asian täysin. Minusta se on pöljää, koska kunnolla karppaava saa yleensä esimerkiksi enemmän kuitua kuin ”normisyöjä”. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että karppaaja syö älyttömästi kasviksia. Samasta syystä vitamiinipuutokset on harvinaisia, siis jos karppaa oikein. Kunnolla karppaaminen ei tarkoita sitä että ei syö muuta kuin proteiinia, siis juustoa, kananmunia, mereneläviä, lihaa ja rasvaa. Karppaukseen minun mielestä kuuluu aina kasvikset mitä suurimmassa määrin. Kasvikset takaa riittävän kuitujen ja vitamiinien saannin. Siksi toisekseen on muistettava että on erilaisia tapoja koostaa karppausruokavalio, osa esim ”hyväkarppaa” eli välttää nopeita hiilihydraatteja, kuten valkoisia jauhoja ja sokeria ja syö kyllä viljatuotteita mutta vain täysjyväviljatuotteita. Jos meinaa loppuikänsä idioottikarpata eli syödä vain proteiinia ja rasvaa, niin silloin ei kyllä hyvin käy ja ko. ihminen pitää hetimiten toimittaa laaja-alaisesti ajattelevan ravitsemusterapeutin luokse.

Nyt lehdissä on ollut juttuja siitä, että karppaavat vanhemmat on laittaneet lapsensakin karppaamaan. Tämä ei valtion virkamiehille ja terveydenhoidolle käy, heidän mielestään lasten pitää syödä leipää ja pottua. Jossain mentiin jopa niin pitkälle että lapsia meinattiin ottaa huostaan koska he eivät saaneet leipää ja kaurapuuroa. Urpoa, sanon minä. Nimittäin jos perhe on kasvisyöjiä täynnä, se ei ole mikään juttu. Se selviää Helsingin uutisten jutusta nimeltä ”Karppaajaperheen tie vie ravitsemusterapeutille”. Jutussa ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen sanoo: ”Jos neuvolassa tulee esille, että lapsikin karppaa, perhe saa varmasti lähetteen ravitsemusterapeutin vastaanotolle”. Tämä siksi, että ”Osa lapsista on luonnostaan hyvin valikoivia. Tämän vuoksi lapsia ei pitäisi opettaa karttamaan mitään ruokia.” Kyllä, makuaistihan tottuu eri asioihin kun niitä eri asioita tarpeeksi maistelee, siksi tota valikoivuutta pitää vähän ohjata. Enihuu, karppaajaperhe ”saa varmasti” lähetteen ravitsemusterapeutille, koska karppaajaperheen lapset opetetaan karttamaan karkkia, limsaa, viljatuotteita, sokeria jne.

Eihän se käy, ei lapsia pidä opettaa karttamaan mitään ruokia.

Paitsi jos perhe on kasvissyöjäperhe. Juttu nimittäin jatkuu näin: ”Kasvissyöjien määrä on kasvanut paljon ja tämä suuntaus nähtävissä etenkin Viikissä, missä Tuula Heikkinen työskentelee. Vanhemmat ovat myös perehtyneet hyvin ravitsemusasioihin. Kasvissyöjäperheille suositellaan kuitenkin käyntiä ravitsemusterapeutilla.”

Eli karppaajaperhe lähetetään ravitsemusterpapeutille, mutta kasvissyöjille sitä vain suositellaan. Siitä huolimatta että lapsia ”ei pitäisi opettaa karttamaan mitään ruokia” ja kasvissyöjäperheissä lapset opetetaan karttamaan lihaa. Missä se logiikka nyt luurasikaan?

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kannattaa syödä hyvin ja itselle sopivalla tavalla. Jotkut karppaa (toivottavasti ”oikein”), jotkut on vegaaneja (toivottavasti ”oikein”) ja jotkut syö täysin sekaruokaa. Olen myös sitä mieltä että nykyään lihaa käytetään liikaa, mikä on johtanut eläinten olosuhteiden huononemiseen tehotuotannon myötä ja myös lihan laadun huononemiseen. Mielestäni on ihan ok syödä lihaa, mutta ei niin paljoa kuin sitä nyt kulutetaan. Esim lakto-ovo-kasvisruokavalio mahdollistaa myös karppauksen. Jos siis siihen suuntaan haluaa mennä.

Siniset silmät

Minua ihmetyttää ihmisten siniset silmät ja lammasmaisuus eri asioissa. Jos viranomainen sanoo jotain niin tokiahan asia on niin. Esimerkkinä ravitsemus.

Ravintosuositukset antaa Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelulautakunta. Siinä on jäseninä viranomaisten, kuluttaja-, neuvonta- ja terveydenedistämisjärjestöjen, sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia. Varmasti tutkimuksiakin seurataan, mutta ihanko totta luulette että teollisuuden, kaupan ja maatalouden edustajia kiinnostaa ihmisten terveys? Pienessä mittakaavaassa (=oma perhe) varmaan kyllä, mutta noin yleisemmin teollisuuden, kaupan ja maatalouden on tarkoitus tuottaa voittoa. Ihan kiva jos terveyttä edistetään siinä sivussa, mutta ei se ole pääasia. Olen ihan varma siitä, että teollisuuden ja kaupan kytkökset voitontuotantoon näkyvät ruokasuosituksissa. Mitä ihmettä ne edes tekevät tuossa lautakunnassa? Mitä teollisuudella voi olla sanomista siihen että mikä on ihmiselle terveellinen ravitsemussuositus?

Nyt sitten niihin tutkimuksiin. Teollisuus tuuttaa meidän kauppakasseihin yhtä sun toista, myös paskaa. Teollisuus rahoittaa tutkimuksia, joilla määritellään että onko tämä paska ihmiselle vaarallista vai ei. Miten luulette tässä valossa ajateltuna että nuo tutkimukset ovat puolueettomia? Laidasta lukien kaikki teollisuuden tutkimukset puoltavat esim aspartaamin käyttöä (tottakai kun sen tuottaminen on halpaa ja käyttö vähemmän halpaa) vaikka riippumattomat tutkimukset eivät puolla aspartaamin käyttöä.

Aspartaami ei varmaan pieninä annoksina ole myrkyllistä ja suuria annoksia on vaikea niellä, mutta periaate, ju nou, periaate. Lisäksi todettakoon että kukaan ei tiedä mikä on liian suuri annos. Sama pätee moneen eri aineeseen. Arsenikki voi pieninä annoksina parantaa mutta suurina tappaa. Ratkaisevaa on annoksen koko. Katsoin vasta ranskalaisen dokumentin aiheesta ADI (acceptable daily intake) ja siinä todettiin että ADI-arvo on vedetty hatusta (no okei tuossa lauseessa on mutkat suorana, mutta periaatteessa näin). Näin hyvin sitä siis määritellään mikä on turvallista ja mikä ei.

Nyt seuraa se aivopieru mikä kategorisoinnissa näkyy: Kaiken tämän huomioon ottaen mulle kuitenkin sanotaan että ”on se kumma kun maallikot ei usko tutkimuksia ja VIRANOMAISTEN suosituksia”. No gees, anteeksi että olen loogikko. Pahoittelen myös kyynisyyttä.

Karkit OVAT epäterveellisiä

ARGH!

Iltasanomissa on juttu karkkien kalorimäärästä. Ravitsemustieteen yliopisto-opettaja Eeva Voutilainen sanoo
”Karkit eivät ole epäterveellisiä, jos niitä syö silloin tällöin. Haitallisiksi karkit muuttuvat, kun niitä syö usein ja niillä aletaan korvata muuta ruokaa ruokavaliosta.”

Siis jos otan yhden merkkarin, se ei ole epäterveellinen. Mutta jos korvaan esimerkiksi aterian merkkareilla, niin ne yhtäkkiä muuttuvat epäterveellisiksi jonkun maagisen väliintulon seurauksena?

Kuules nyt Eeva, karkit ovat AINA epäterveellisiä. Voisi ehkä sanoa että pieninä määrinä ne eivät aiheuta (paljoa) haittaa, mutta suurina määrinä aiheuttavat.

Mikään ruoka-aine ei ole yhdessä tilanteessa terveellinen ja toisessa epäterveellinen, koska niiden koostumus ei vaihtele tilanteen mukaan.

Ehkäpä ravitsemustieteiden koulutukseen pitäisi lisätä myös äidinkieltä ja semantiikkaa.

Kommentointi

Luin tuossa neiti Stellan kirjoitusta tissikommenteista ja olen edelleen ihan äimänä. Siis kyllähän minä tiedän että näin tapahtuu, mutta….

Stellalla on siis mielestään liian isot tissit ja ne ovat niin isot että haittaavat normaalia olemista mm aiheuttamalla kipuja. Stella miettii piennnysleikkausta ja tästäkö se riemu repeää. Kommentoijat varoittelevat että leikkuun jälkeen EHKÄ ei voi imettää, että kantsis lapset tehä ensin (tietämättä että haluaako neiti Stella lapsia tai huomioimatta että imetys ei aina muutenkaan onnistu), irvailevat että ei ne tissin nyt NIIIN isot voi olla kuten kuvista näkyy (nämä kommentoijat eivät tajua vaatteiden ja valokuvien muotoilevista ominaisuuksista hevon helvettiä) tai jeesustelemalla että kaikki kärsikööt vaan siitä mitä syntymässä on annettu (eihän päänsärkyynkään voi ottaa lääkettä tai jos joku nyt syntyy vaikka hännän kanssa niin eihän sitä voi pois leikata, minkä Luoja antaa, se kestettäköön).

Ja siis kaikki tämä sen takia että neiti Stella kirjoittelee omista ongelmistaan, omasta tyylistään ja OMASTA vartalostaan. Joku siellä kommenttiosastolla sanoi osuvasti että pituudesta saa huomauttaa mutta lyhyydestä ei. Miksi? Kaksoisstandardi!

No, siis kyllähän minä tiesin että ihmiset on typeriä, mutta mua rupes ihmetyttään että mulle ei kyllä moneen vuoteen oo kukaan sanonu että yhtään mitään mun ulkonäöstä (paitsi äiti on sanonu että voisin vähän katsella mitä pistän suuhuni ja siinä hän on ihan oikeassa). Minä olen pitkä, paksu ja isotissinen. Kukaan ei silti ole piiitkään aikaa tullut sanomaan että ”oletpas sinä pitkä”, ei edes silloin kun mulla on korkkarit jalassa. Paksuudesta nyt kukaan vieraampi tuskin sanokaan mitään, lihavuus kun kuuluu tähän toiseen kaksoisstandardiin – laihuudesta saa huomauttaa mutta lihavuudesta ei. Tisseistäkään kukaan ei ole puhunut mitään ala-asteen jälkeen enkä ole edes huomannut kaulan alapuolelle lipuvia katseita. Nyt mua rupes huolestuttaan kun kaikki mut tuntuu kärsivän näistä yhteiskunnan oireista paitsi minä! ONKO MUSSA JOTAIN VIKAA??

No oli vikaa tai ei, tulin siihen tulokseen että ihmiset ei vaan uskalla LÄLLÄSLÄÄÄÄÄ. Kyllä mulle nuorena, kun olin vielä epävarmempi kuin nyt, sanottiin että ”oletpas sinä pitkä”. Aijaa, no kiva kun kerroit, en ollut huomannutkaan, edes viime kerralla housuostoksilla kun lahkeet jäivät puoleensääreen. Sen jälkeen ei kukaan ole kommentoinut mitään ulkonäöstäni tähän tyyliin. Tietysti on sanottu että ”ai että olet nätti” tai että ”ihanat rytkyt sulla päällä” tai että ”kylläpä tuo kampaus sopii sulle hyvin” mut ne on semmoisia toisenlaisia kommentteja. Kukaan ei ole kommentoinut asioita joille en voi mitään. Miksi? Onko sitä vikaa? On tai ei, niin kuten sanoin, ei mulle uskalleta kommentoida 😀

No kerran yks O, joka on aika kusipäämulkku muutenkin (silleen hyvällä tavalla 😀 ) sanoi että ”onpas sulla leveä perse”. Vastasin lakonisesti että niin on. O oli hyvin hämmentynyt kun en suuttunutkaan. Mut muuten ei kukaan ole kommentoinut. Ainakaan päin naamaa. Voin kuvitella mitä suustani pääsisi jos joku alkaisi kommentoimaan esimerkiksi tissejäni. Hakisin todennäköisesti salamannopeasti kommentoijan habituksesta ”virheen” ja vastaisin ”ja sinulla [virhe]”, esimerkiksi ”ja sinulla alkava kalju”. Ehkä tämä pisteliäisyys näyy ulospäin eikä mulle uskalleta kommentoida. Hyvä niin, en nimittäin kaipaa muita kertomaan kuinka isot tissit mulla on, kuinka pitkä olen tai kuinka paksu olen. Tiedän jo, kiitos vain.

Miksi, oi miksi, ihmiset on niin törppöjä, että kommentoivat asioita joista eivät tiedä mitään tai jotka eivät heille kuulu, esimerkiksi toisen ihmisen vartaloa. Siksi, koska ihmiset ovat typeriä.

Tsemppiä Stellalle leikkuuseen!

Mitä pitää syödä, osa 2

BBC kertoo että prosessoidun ruuan kuluttamisella on yhteys masennukseen. Asiaa on tutkittu Briteissä ja tutkimukseen osallistui 3500 ihmistä.

Viime postauksessa paasasin kunnon ruuasta, kannatti! Syökää hyvälaatuista kotiruokaa, vähennätte riskiä sairastua masennukseen. Masennus ei ole kiva juttu, uskokaa pois, minä tiedän….

Mitä pitää syödä?

Terve taas! Kohta tulee metsästysjuttuja mutta sitä ennen sapuskaa.

Olen viimeisen vuoden-kahden aikana – kuten jo monta kertaa mainittu – muuttanut ruokavaliotani. En osta tehotuotettua porsasta enkä kanaa, lasken jokaisesta tuotteesta joka ei ole raaka (eli juustoista, eineksistä, leivästä jne) E-aineet ja suosin tuotteita joissa ei ole ensinkään E:tä tai ne on ns. neutraaleja E-aineita kuten sitruunahappoa (E330), olen lakannut aromisuolan eri natriumglutamaatin eli MSG:n eli E621:n käyttämisen ja teen mahdollisimman paljon ruuastani alusta asti itse. Nyt viime aikoina olen vähentänyt maidon juontia ja leivän syöntiä sekä opetellut käyttämään uusia aineksia kuten punajuurta. Punajuuriepisodi oli hauska 😀

Viimeisen vuoden-kahden aikana olen myös lukenut aika paljon ruokajuttuja netistä ja lehdistä. Tässä tulee ongelma. Yhtäältä meillä on valtion ravitsemussuositus joka painottaa hiilihydraateista saatavaa energiaa. Toisaalta meillä on paljon esim 2-tyypin diabetestä sairastavia ihmisiä jotka ovat viitanneet kintaalla viralliselle ravintosuositukselle 2-tyypin diabeteksen hoidossa ja ryhtyneet karppaamaan. Moni on kertonut että paino laskee, arvot paranee ja jopa lääkkeetkin voi jättää parhaassa tapauksessa pois. Karppaushan tarkoittaa sitä että rajoitetaan hiilareiden määrää vähentämällä ruokavaliosta leipää, pastaa, pottua, sokeria jne ja lisätään lihaa, juustoa, palkokasveja, tofua ja rasvaa sekä rehuja.

Kolmannelta kantilta katsoen meillä on myös tyyppejä jotka hylkää kaiken muun ja ryhtyy raakaravinnolle. Käytännössä tämä tarkoittaa kasvisruokavaliota, jossa syötäviä juttuja ei ole kypsytetty. Hapatus ilmeisesti sallitaan. Yksi Olli Posti on saanut tällä raakaravinnolla sekä superruuilla ”parannettua MS-tautinsa” (mutta peloittaa että kyse on vain hiljaisesta vaiheesta koska Olli ei suostu menemään tutkimuksiin joissa voitaisiin todeta että MS on todellakin poissa tai sitten vain todeta että se on hiljaisessa vaiheessa). Supersapuskat kuuluvat ilmeisen monesti tähän raakaruokasysteemiin. Superit ovat sellaisia aineita joissa on kauhiasti ravinteita, esim levät, mustikat, gojimarjat ja tyrnimarjat. Sanoin tuossa että käytännössä raakaruoka tarkoittaa kasviruokavaliota mutta tiedän ainakin yhden ihmisen joka syö lihansa raakana. Ei hän käsittääkseni sitä paljoa syö, mutta syö kuitenkin. Tällä raa’alla pelillä taas karppaaminen on äärimmäisen vaikeaa!

Sitten tähän koko soppaan pitää vielä ottaa mukaan ruuan laatu, eli onko ruoka tuotettu tehosti vai luomusti. Itse suosin luomua. Enemmän lihassa kuin muissa, mutta mahdollisuuksien mukaan ostan muutakin luomuna.

Että terve! Mitä tässä pitäisi nyt syödä? Raakaruokaa perustellaan sillä että ihminen ei alunperin tiennyt miten ruoka kypsennetään joten on luonnollisinta syödä raakaruokaa. Mutta entäs sitten kun kuulin vasta-argumenttina että ihmisen aivot tai ainakin yhteiskunta alkoi kehittyä vasta kun ruokaa alettiin kypsentämään?

Karppaamista perustellaan sillä että kroppa käsittelee hiilarienergiaa eri tavalla kuin protsku- ja rasvaenergiaa. Hiilari on tarkoitettu heti kulutettavaksi ja esimerkiksi ammattiurheilija voi huoletta syöpötellä leipää ja pottua koska se kuluttaa heti kaiken pois. Jos tämmöinen tavallinen talliainen joka urheilee 3-5 x viikossa noin tunnin kerrallaan söisi yhtä paljon hiilareita kuin ammattiurheilija niin perse leviäis. No on se levinnytkin. Parempi ois siis syyä enemmän protskuja ja rasvaa. Jos hiilareita syö eikä niitä sitten samantien kuluta, ne menee perseeseen. Mites sitten kun aivot voi käyttää vain glukoosia ja ketoaineita energianaan ja ihmisten aivokapa ja/tai yhteiskunta lähti kehittymään kun alettiin viljelemään sapuskaa? Siis viljaa, sitä pahaa hiilaria josta tulee glukoosia! Oisko mahollista että vilja tai siis hiilarit ei oiskaan NIIN pahoja. Tosin kukaan ei käsittääkseni ole kehottanut ketään alkamaan nollahiilarirdieetille vaan lähinnä järkevöittämään hiilarinkulutustaan käyttämällä täysjyvätuotteita ja paljon kasviksia sekä unohtamalla ranskanleivän ja kaikki valkoiset jauhot. Esimerkiksi.

Valtion ravitsemussuositus se vasta hölömö systeemi on! Mukana suositusta tekemässä on ihmisiä jotka KUULEMA eivät ota ihmisten kokemuksia esimerksiksi karppauksesta kuuleviin korviinsa. Voisikohan asiaan vaikuttaa esimerkiksi se että porukassa joka tätä suositusta tekee on mukana myös ihmisiä joilla on hyvinkin vahvoja kytköksiä teollisuuteen ja maatalouteen. Syökää siis hyvät ihmiset leipää, sanoo valtio. Sama valtio opettaa meitä ajattelemaan että eläinrasvat ovat pahoja ja kuolet ihan varmasti jos niitä kulutat. No, kuoleepa sitä kuitenkin. Luin vasta kun yksi lääkäri avautui 2-tyypin diabeteksn hoidosta, kun karppausta ei saa antaa hoito-ohjeena vaikka hänen mielestään se on tosi hyvä ruokavalio taudin hoitoon. Jos sen antaa hoito-ohjeena niin sotii käypä hoito -ohjeistusta vastaan ja sahaa omaa työpaikkansa oksaa altansa.

Rasvapelko on muuten mennyt LIIAN pitkälle. Äitini teki nerokkaat ja laihdutushimoissaan jätti kaiken – tarkoitan kaiken – näkyvän rasvan ruokavaliostaan pois. Seurauksena oli, että hänen sormenpäänsä aukesivat verille. Perusteluna oli että ”en minä muuten laihdu”. Ei perkele, sanoin minä ja puistelin päätäni.

Itse olen siis valinnut tien, jossa syödään mahdollisimman puhdasta ruokaa. Käytän iloisesti juustoja ja rasvoja ja lihaa, koitan syödä mahdollisimman paljon vihanneksia joista suuren osan raakana. Vältän valkoista leipää ja pottua. Syön ruisleipää vähän. Ja puuroa aamulla usein. Seuraavaksi pitäisi vähentää pastan kulutusta ja lisätä voin ja kananmunien käyttöä. Maito pitäisi vaihtaa vähintään kevytmaitoon ja unhoittaa nuo rasvattomat kurrit. En tiedä onko tämä nyt oikia ruokavalio tai ees sinnepäin, mutta virtaa tuntuu riittävän ihan jees ja mahakaan ei ole ihan hirveästi oikutellut. Ruokavalion vaihtaminen itselleen sopivaksi ei käy käden käänteessä. Siihen saattaa mennä vuosia kun kokeilee että mikä sopii ja mikä ei. Joskus uuden muutoksen vaikutukset voi näkyä viikossa, joskus siihen voi mennä puoli vuotta.

Yhdestä asiasta kuitenkin olen varma. Teollisesti tuotetut lisäaineet eivät kuulu ihmisen ravintoon. Välttäkää niitä. Ostakaa sapuskaa jossa on mahdollisimman vähän E-aineita. Ostakaa semmosta sapuskaa jonka raaka-aineet ymmärrätte. Minä en ainakaan ymmärrä ”emulgointiaine” -sanaa (vielä ulkoa) joten en halua sapuskaa missä on tämmöistä emulgointiainetta. Ostakaa mahdollisimman puhdasta ruokaa. Kyllä sen nyt järkikin sanoo että luomu, johon ei ole esimerkiksi lihaan lykätty miljoonia antibiootteja, on parempaa kuin liha johon on. Tai että omppu jota ei ole ruiskutettu myrkyllä on parempi kuin omppu jota on. Näistä kahdesta asiasta olen ihan varma. Loppu löytyy kokeilemalla.

Ai niin se punajuuriskenaario 😀 Olin tuossa pari viikkoa Napsulla äidin ja isän luona ja totesin että nyt kuulkaa syyään punajuurta, minä teen punajuuri-aurajuustolaatikkoa. Mentiin sitten kauppaan ostamaan tarpeita ja eihän siellä ollu irtopunajuuria vaan ne oli kolmen kilon säkeissä! Ostin sitten semmosen. Ensin tein sitä laatikkoa, sitten tein punajuurisalaattia joka oli vähänkö rosollia mutta ei sinne päinkään. Seuraavaksi lindströmin pihviä ja lopuksi uunipunajuuria (niinkuin veneperunoita mutta punkuista). Tiedättehän sanonnan että rinsenssat kakkaa vaaleanpunaisia sydämiä. No minä olin sen pari viikkoa ihan ainakin puoliksi rinsenssa 😀

Koira hullaantui uunipunajuuriin täysin ja kuolasi kuplia kun sille näytti yhtä uunivenepunajuurta. Ja tekiihan mitkä vaan temput että saisi sen punkun suuhunsa.

Kotilääkärin lynkkaus

Posted On 29.07.2009

Filed under Aivopierut, IhmiSET!, Terveys

Comments Dropped one response

Olen lomalla ja aikaa ajatella on ollut paljon. Toisaalta televisiosta, radiosta ja lehdistä tulee sellaista tuubaa ja välillä asiaakin, että pitää nyt kirjoitella.

Ihan ekana lyttään Kotilääkäri-lehden Helmikuu 2009 -numerossa olleen tupakka-jutun – myöhässä, koska lehti tulee äidilleni jonka luona en ole käynyt sitten helmikuun alun. Jutussa kehotetaan tumppaamaan koska sitä ja tätä. No sehän on ihan hyvä kehotus. Kirjoituksessa annetaan myös ohjeita siitä että miten onnistuu parhaiten. Lisäksi on haastateltu kokeilijoita ja niitä jotka ovat pitempään sauhutelleet mutta lopettaneet.

Sivulla 19 erikoislääkäri Sirkku Vilkman kertoo että
Nikotiini vaikuttaa aivoissa mielihyväkeskukseen niin, että tupakointi tuntuu hyvältä. Nikotiini palkitsee, piristää ja rauhoittaa. Tupakointi kontrolloi myös jonkin verran nälkää sekä kipua. Kun nikotiinin määrä veressä laskee, tulee epämiellyttävä olo. Tämän takia tupakkaa on saatava lisää. Nikotiiniriippuvuus syntyy nopeasti, toisille helpommin kuin toisille, sillä geenit vaikuttavat selvästi siihen, miten vahvaksi nikotiini- ja tupakkariippuvuus kehittyy.

Olen muuten yllättynyt tästä geenihommasta. Tämä on ensimmäinen kerta kun näen sen kirjoitettuna. Omasta ja kavereideni kokemuksesta tiesin tämän jo etukäteen, mutta on kiva nähdä asia myös kirjoitettuna.

Tohtori Sirkku jatkaa sivulla 23 että ”Nikotiinikorvaushoitovalmisteiden käyttöä ei tule pelätä, sillä niistä ei voi tulla riippuvaiseksi. Ne eivät toimi aivojen mielihyvkeskuksen puolella vaan lievittävät vain vieroitusoireita.

ANTEEKSI MITÄ?

Ensinnäkin, puhuttaessa nikotiinikorvaushoitovalmisteista, tarkoitetaan nikotiinilastaaria, -purkkaa, -imeskelytabletteja, -kielenalustabletteja ja -inhalaattoria. Nämä kaikki tuotteet sisältävät nikotiinia eri määriä. Kyse ei siis ole nikotiinikorvaushoitotuotteista vaan nikotiinituotteista joilla korvataan tupakointia. Eihän heroiiniriippuvaisellakaan heroiinia
korvata heroiinilla vaan ihan muilla aineilla. Puhukaamme siis tupakoinnin
korvaushoitovalmisteista.

Toisekseen, ensin Sirkku-täti sanoo että nikotiiniriippuvuus syntyy nopeasti ja seuraavaksi hän sanoo että nikotiinista ei voi tulla riippuvaiseksi. Siis jos se saadaan kehoon jollain muulla keinolla kuin tupakoimalla. Sirkulla ei nyt taida olla ihan viimeisintä tietoa nikotiinista ja lisäksi logiikka on Sirkulla hukassa… Sirkun sanomisia nikotiinituotteiden riippuvuutta aiheuttamattomuuteen ei kannata uskoa.

Itse olen jäänyt koukkuun nikotiinituotteisiin; ensin tupakkaan, sitten imeskelytabletteihin ja sitten inhalaattoriin. Vaihdoin takaisin tupakkaan. Tuttavani on jäänyt koukkuun inhalaattoriin. Hän on ollut savuton jo kolmisen vuotta, mutta imeskelee yhä inhalaattorin kautta nikotiinia.

Sivulla 22 Sirkku kertoilee lisää puutaheinää: kun lopettaa tupakoinnin, niin ”Painonnousu on kuitenkin väistämätöntä, koska nikotiini kiihdyttää aineenvaihduntaa. Yleensä kiloja tulee lisää 2-3.

Ihan hirviää tuupaa. Paino nousee, koska energiaa tulee ruuasta enemmän kuin sitä kuluttaa. Kukaan ei pakota syömään edes tupakoinnin lopettajaa syömään enempää kuin kuluttaa. Nikotiini kiihdyttää aineenvaihduntaa kyllä, mutta päivittäisessä energiataloudessa kyseessä on aika vähästä kalorimäärästä, kuulemani mukaan noin 100-200 kilokalorista (lisään lähteen jos/kun löydän sen). Lisäksi jos käyttää lopetuksen apuna liikuntaa (toivottavsti entistä enemmän) niin paino ei ihan takuulla nouse jos katsoo mitä syö ja kuinka paljon.

Miettikääpä ketä kuuntelette ja kuinka kriittisesti. Vaikka kuinka ois lääkäri tai asiantuntija niin omaa päätä pitää käyttää. Tässä tapauksessa Sirkku on lynkattu. Seuraavaksi lynkkaan yhen ransalaiset tytsän.

Kroppa mutkalla

Posted On 01.07.2009

Filed under Terveys

Comments Dropped leave a response

Olen ollut lyhyen ajan sisällä 3 kertaa kipeänä. Ensin tuli flunssan oloinen tauti joka kesti lyhyen aikaa, oletan sen johtuneen siitä että kuume nousi todella korkeaksi. Noin kuukausi sitten kurkkuni tuli kipeäksi ja sattuneesta syystä minulla oli lääkäriaika seuraavalle päivälle ihan muista syistä. Samalla siellä kuitenkin otettiin nielunäyte pikatestiin, jolla määritellään että onko angiinaa vai ei. Testi näytti heikosti positiivista ja sain heti antibiootit. Kurkku ei edes tullut kunnolla kipeäksi eikä kuume noussut.
Nyt olen taas kotona kökkimässä. Maanantai-iltapäivänä minua alkoi yskittää, illalla oli jo kurkku kipeä ja lämpöä. Eilen kuume nousi yli 38 asteen ja yskitti hemmetisti. Nyt on jo parempi olo kuin eilen, mutta yhä yskittää ja epäilen että illalla kuumemittari näyttää taas lievää lämmön nousua.
Mikähän minua vaivaa? Liikun n 4 kertaa viikossa aktiivisesti ja syön monipuolista kasvisvoittoista ruokaa säännöllisesti. Nukun riittävästi. Silti kehon puolustuskyvyssä tuntuu olevan jotain vikaa kun olen jatkuvasti kipiänä. Onko ehdotuksia?

Luomua ja kevyttä?

Taannoin vaahtosin lisäaineista. Nyt tuli eteen tenkkapoo. Valio on tuonut markkinoille luomuruokakerman, rasvapitoisuus 15%. Mitähän tästä pitäisi ajatella?

Luomuruokakerma sisältää luomukermaa, luomutärkkelystä joka on tehty tapiokasta ja sakeuttamisaineena guarkumia.

Joo. Nuo lisäaineet on ok, ne on luonnonaineita, mutta onko tässä mitään järkeä? Ne on kuitenkin lisäaineita jolla muutetaan kerman rasvan poistosta johtuvia ominaisuuksia. Aikaisemmassa vaahtouksessani kirjoitin että lisäaineet ovat halpoja teollisuudelle ja kalliita loppukäyttäjälle. Niin todennäköisesti tässäkin tapauksessa. En ole nähnyt tätä tuotetta kaupoissa enkä tiedä hintaa, mutta todennäköisesti se on kallis verrattuna esimerkiksi tavalliseen kermaan.

Jos joku nyt aivan ehdottomasti haluaa käyttää ruokakermaa niin tämä on paras vaihtoehto. Itse varmaankin kokeilen tuotetta. Olen silti kuohukerman kannalla noin pitkällä aikavälillä. Sen ainoa ainesosa on… kerma!

Huomioikaapa muuten että Valion luomuvispikermassa on stabilointiaineena (eli lisäaineena) karrageenia jota valmistetaan punalevistä. Ei ole siis paha lisäaine sekään mutta sama ongelma tässä on kuin luomuruokakermassa, siis että luomussa on lisäainetta. Minusta lisäaine ja luomu ei kuulosta oikealta samassa lauseessa – tai tuotteessa. Tätä samaa lisäainetta löytyy tavallisista vispikermoista, mutta ei tavallisista kuohukermoista. Se siis todennäköisesti liittyy siihen vispi-ominaisuuteen. Koska Valio lanseeraa luomukuohukerman, ilman lisäaineita? Pian kiitos 🙂

Laserointia

Posted On 12.06.2009

Filed under I lovez, Terveys

Comments Dropped 2 responses

Uskalsin viimein mennä laseroimaan pois silmälasini. Nyt niillä saa heittää kuikkaa.

Olen miettinyt leikkausta jo useita vuosia, mutta esteeksi ovat nousseet (minulle) liian huono tekniikka ja hinta. Nyt molemmat olivat kohdallaan ja ZAP, lasit pois. Leikkaus suoritettiin Tallinnassa Laservisioon-klinikalla.

Lähdetäänpäs hinnasta

Suomessa leikkaus maksaa satoja euroja enemmän kuin Tallinnassa. Seuraavassa lista joistakin suomalaisista lääkäritaloista jotka leikkauksia suorittavat (suluissa tiedot mitä kaikkea hintaan kuuluu). Listassa vain Femtolasik-menetelmä. Tiedot kunkin sairaalan sivuilta.

Mehiläinen Helsinki € 3489.50 (molempien silmien esitutkimus, molempien silmien femtolasik, hoitotakuu 1 vuosi = uusintaleikkaus ilmaiseksi)
Eiran sairaala Helsinki €3300 (molempien silmien femtolasik)
Mehiläinen Tampere € 3489.50 (molempien silmien esitutkimus, molempien silmien femtolasik, hoitotakuu 1 vuosi = uusintaleikkaus ilmaiseksi)
Turun silmälaser €3320 (molempien silmien femtolasik, esitutkimus maksaa € 274.45)
Laser-Porus Oulu € 2970 (molempien silmien femtolasik, esitutkimus maksaa €194, hoitotakuu 1-2v = uusintaleikkaus ilmaiseksi)
Laservisioon Tallinna €2100 (esitarkastus, molempien silmien femtolasik, 2 jälkitarkastusta, antibioottitipat, 2 v hoitotakuu = uusintaleikkaus ilmaiseksi, toimistokulut)

Vaikka jouduin matkustamaan kaverin kanssa Tallinnaan ja olemana siellä 2 yötä, koko satsi tuli silti halvemmaksi kuin missään paikassa Suomessa. Lisäkustannuksia tuli/tulee seuraavasti (hinnat kahdelta henkilöltä jos ei toisin mainittu):
Laivamatkat €52 (Viikkarin tarjouksella toiseen suuntaan €2/hlö, paluumatka listahinnoilla)
Majoitus 16eurHostellissa €64 (Paikka oli vähän ränsistynyt, mutta lähellä satamaa ja keskustaa, lakanat ja pyyhkeet oli puhtaat, vessa siisti ja suihkusta tuli vettä – lämmintäkin. Asuinosastoon pääsi vain jos respan hlökunta painoi ovenavausnappia eli turvallisuuskin oli kohdallaan.)
Kostetutavat silmätipat €20
Matkat jälkitarkastukseen (kuukauden päästä, vain omat matkat) max €50
Todistus optikolta ajokorttimuutosta varten €12
(Ajokorttimuutoshinta myöhemmin…)

Kokonaiskustannus on siis (ilman ajokorttimuutosta) €2298. Edelleen satoja euroja halvempi hinta kuin suomalaisissa laitoksissa.

Mainituissa hinnoissa ei ole otettu huomioon ajokorttimuutosta varten tarvittavaa lääkärintodistusta. Joissakin paikoissa se kuuluu hintaan, joissakin ei. Laservisioonissa se ei kuulu hintaan. Mainituissa hinnoissa ei myöskään ole otettu huomioon silmälasittomasta naamasta paremmin näkyvien silmäpussien poistoleikkausta.

Tekniikka

Tallinnassa käytetään samaa tekniikkaa kuin mainituissa suomalaisissa laitoksissa. Leikkaus tehdään kokonaan laserilla, myös siis läpän leikkaus, joka tehdään femtosekuntilaserilla. Leikkaussalissa oli mukana suomalainen koneinsinööri valvomassa laserlaittoistoa. Ainakin mulle tuli siitä turvallisempi olo, joillekin vaikutus voi olla päinvastainen.

Suoritus

Suoritus alkaa esitarkastuksella, jossa todetaan että laserleikkaus joko voidaan tai ei voida tehdä. Jos tullaan siihen tulokseen, että ei voida tehdä, Laservisioon laskuttaa vain esitarkastuksen hinnan 350EEK (=€22). Suomessa esitarkastushinnat ovat väistämättä yli satasen, jopa yli €200.

Jos esitarkastuksessa todetaan että leikkaus voidaan tehdä, sovitaan leikkausaika. Yleensä esitarkastus on leikkausta edeltävänä päivänä, mutta sain tungettua ne samalle päivälle. Esitarkastus oli klo 10 ja leikkausta varten piti klinikalle mennä klo 14.15.

Saavuin klinikalle 14.05, sain 5 mg Diapamin ja pääsin samantien uuteen tarkastukseen. Allekirjoitin leikkaussopimuksen, laitoin kenkieni päälle suojapussit ja pääsin leikkausalikerrokseen. Siellä silmiini tiputeltiin jos jonkinnäköistä tippaa, joista yksi laji oli puudutusaine. Päähäni laitettiin myssy jotta hiukset eivät lentele pitkin leikkuusalia (no ei ne niin pitkät ole että ne oikeasti hulmuais). Tässä vaiheessa minua ei vielä varsinaisesti jännittänyt.

Minut ohjattiin leikkauspöydälle, jonka pääpäädyn päällä oli sillan mallinen vehje joka oli se itse laseri. Tässä vaiheessa pulssini lensi kattoon ja epäilen että verenpaine myös. Esilääkitys, se vaivainen 5mg:n Diapam, ei vaikuttanut tuntuvasti. Olisi samantien pitänyt pyytää kaksi nappia 🙂 Silmien lisäksi silmäluometkin puutuivat hiukan, mikä tuntui omituiselta. Pystyin kuitenkin räpsyttelemään ripsiäni, eli puudutusaine ei levinnyt koko luomeen.

Oikea silmä operoitiin ensin. Luomet levitettiin levittimellä – samanlaisella mitä näkyy Kellopeli appelsiini – elokuvassa – ja silmiin tiputeltiin tippoja jotta ne eivät kuivuisi. Siltahärveli liukui naaman ylle. Silmäkuopan päälle painettiin laite jolla silmän pinnasta leikattiin läppä Femtolasik-laitteella. Laitetta painettiin luuta vasten melkolailla lujaa, ja se oli epämukavaa. Kun läpän leikkuu aloitettiin, koneinsinööri ilmoitti että ”aloitetaan laserilla toimitettava läpän leikkaus joka kestää 30 sekuntia… jäljellä 28 sekuntia… jäljellä 25 sekuntia…jäljellä 20 sekuntia” jne kunnes läppä oli leikattu ja insinööri ilmoittu että ”läppä on leikattu, siirrytään korjausleikkaukseen”. Läpän leikkauksen aikana näkö hävisi totaalisesti, silmä näki vain mustaa.

Silmäkuopan päälle painettu vehje poistettiin ja aloitettiin sarveiskalvon laserointi. Sinä aikana näin punaisia ja vihreitä vilkkuvaloja. Mitään ei tuntunut. Jossain vaiheessa haiskahti vähän palaneelle. Kun muokkaus oli tehty, lääkäri asetteli läpän paikoilleen jollain lärpäkkeellä jonka siis näin, mutta en tuntenut.

Toinen silmä operoitiin samoin, mutta koska mulla on ”pieni vasen silmä” niin sitä läpänleikkuuhärveliä jouduttiin painamaan silmäkuopan päälle kovempaa ja se sattui. Tuntemusta ei todellakaan voida sanoa enää epämukavuudeksi, se oikeasti sattui. Mutta ei kovaa.

Ennen toimenpidettä ja sen aikana huoneessa olevat laserlaitteistot humisivat ja surisivat käytännössä koko ajan. Insinööri jutteli mulle mukavia.

Itse toimenpide kesti kokonaisuudessaan n 20 minuuttia. Toimenpiteen jälkeen makasin muutaman minuutin leikkauspöydällä silmät kiinni. Sen jälkeen minut ohjattiin ”toipumishuoneeseen” joka kyllä itseasiassa oli käytävä jossa oli sohva. Minulle toimitettiin teetä (ois saanut myös kahvia) ja suklaakompiaisia. Makasin sohvalla melkein 2 tuntia silmät kiinni. Silmät olivat valonarat ja niissä tuntui olevan koko Ämmässuon kaatopaikka, niin täynnä roskia ne tuntuivat olevan.

Ennen leikkausta sain lapun jossa kerrottiin miten leikkaukseen valmistaudutaan (ei meikkiä ym) ja leikkauksen jälkeiset olotilat. Lapussa sanottiin että silmässä on voimakasta roskantunnetta parin tunnin jälkeen leikkauksesta ja silmä on valonarka. Mulla oli roskantunnetta ihan siihen asti kuin menin nukkumaan, mutta mikäs ihme se on kun silmään oli just leikattu haava.

Aurinkolasit laitoin päähän heti kun tulin leikkuuhuoneesta pois. Nukun nyt viikon ajan ne päässä. Ohjelapussa luki myös että ”suihkuun saa mennä seuraavana päivänä”. Öh, jaa? Mitenkäs se vaikuttaa leikkuuarven paranemiseen jos käyn suihkussa pesemässä kainoalot, pyrssin ja jalat? No ei mitenkään, menin siis illalla suihkuun. Naamanpuhdistukseen käytin levitä-pyyhi-ainetta. Silmiin ei saa mennä vettä viikkoon, eli saunat ja kunnolliset naamanpesut on syytä unohtaa. Valmistautua voi myös siten, että ostaa ETUKÄTEEN sen levitä-pyyhi-naamanpuhdistusaineen.

Seuraavana aamuna herätessäni roskaisuuden tunne oli tiessään. Jälkitarkastus oli klo 10 ja lääkäri sanoi tuloksen olevan erinomainen. Nyt käyttelen antibioottitippoja viikon ajan usean kerran päivässä ja kostetuttavia tippoja puolen vuoden ajan vielä useamman kerran päivässä – noin tunnin välein näin alkuun.

Kokonaiskokemus oli hyvä ja tulos ihana! Nyt ei enää kiväärin kiikari voi potkasta silmälaseihin aiheuttaen mustelmia nenänvarteen 😀

Seuraava sivu »