Pettymys

Tämä kirjoitus sisältää vulgääriä kieltä. Jos et kestä vulgäärisyyttä, niin lopeta lukeminen nyt ja suunnista muille sivuille.

Olin aamuna aivan hiilenä kun kurkkasin someen, nyt olen jo hiukan lientynyt, enää vain pettynyt. Hiileentymisen ja pettymisen syy oli se, että useat ihmiset, joiden ajattelin olevan aivan järkeviä ja tasa-arvoa kannattavia ihmisiä, ovatkin moukkia, eivätkä kannata tasa-arvoa ollenkaan. Kyse on tietysti presidentinvaaleista ja siitä, että ketä ehdokkaat nussivat.

Näiden ihmisten mielestä Niinistö olisi parempi presidentti kuin Haavisto, koska Haavisto on homo. Miten voi aikuisia ihmisiä näin paljon kiinnostaa se, kenen kanssa aikuiset itsemäärämisoikeuden omaavat ihmiset makaavat? Pitäisikö tässä olla peloissaa siitä, että joku alkaa minunkin naimisia kyttäämään? Että missä asennossa ja mihin aikaan päivästä?

Tämä homohomma verhoillaan erilaisin perustein. Useat niistä eivät pidä vettä. Esimerkiksi:
Eihän Suomen puolustusvoimien ylikomentaja voi olla sivari!
Hei, Suomen puolustusvoimien ylikomentaja viimeiset 12 vuotta on ollut punainen nainen, joka ei ole suorittanut asevelvollisuutta ensinkään. Haavisto on suorittanut asevelvollisuuden. Nyt tietysti joku näppärä sanoi, että ”no hööhöö eihän naisilla ole asevelvollisuutta”. Tässä keskustelussa ei oteta kantaa Suomen armeijan tasa-arvoisuuteen, vaan siihen, että onko ehdokas tai presidentti suorittanut asevelvollisuuden.

Toinen esimerkki, mihin vedotaan on ”no eihän se Haavisto edes pääsis vierailuille maihin kun se on homo, ainakaan muslimimaihin”. Öööö. Ulkopolitiikkaa ei tehdä nussien vaan diplomatian voimin. Haavisto on oivallinen diplomaatti. Sehän on jo nähty, kun hän on käynyt MUSLIMIMAISSA sovittelemassa rauhan puolesta.

Yksi perustelu on, että ”miltä se nyt näyttäisi jos Suomen ensimmäinen nainen olisi mies”. Ajatelkaa, viimeiset 12 vuotta Suomen ensimmäinen nainen ON ollut mies! Ihan hyvinhän se on toiminut. Kaiken lisäksi, pitäisikö perhesuhteiden vaikuttaa siihen millaisen luottamustoimen tai työpaikan ihminen saa Suomessa? Minä en varmaan saisi sitä ja tätä ja tuota työpaikkaa ja luottamustointa koska elän susiparin toisena osapuolena, se toinen puolikaskin on välillä vähän vinksallaa, isäni on sellainen ja tällainen ja äiti tuollainen, siskosta nyt puhumattakaan!

Kolmas, ehkä huvittavin on ”mitä muutkin meistä ajattelevat”. No ajattelevat mitä ajattelevat. Länkkärit tuskin paskan välittävät siitä, kenen kanssa se Suomen presidentti sänkynsä jakaa. Eivätkä näytä muutkaan maat välittävän. Suomalaisten suuri synti on aina ajatella ”mitä ne muutkin meistä ajattelevat”. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat, kunhan eivät päälle karsi. Enkä minä usko, että kukaan tänne hyökkää, vaikka presidentti olisi aseksuaali!

Toiset, paremmat kritiikit ovat tyyliä ”ei ole koskaan valmistunut muuta kuin ylioppilaaksi”. Tuo minuakin vähän mietityttää, se on tietty signaali siitä, että kaksikymppisenä Haavisto oli ehkä sellainen, että ei saattanut aloittamiaan asioita loppuun. Siis oli ehkä. 20 vuotta sitten. Mistä me tiedämme, miksi Haavisto jätti opinnot kesken? Kaiken lisäksi siitä on kaksikymmentä vuotta, voipi EHKÄ olla, että Haavisto on muuttunut, aikuistunut ja kehittynyt ihmisenä. Lisäksi kuulkaas kokemus korvaa joskus formaalin koulutuksen. Tai ei korvaa, vaan tekee tarpeettomaksi.

Jos kerran olette sitä mieltä, te tumpelot, että Niinistö on parempi, niin perustelkaa se muilla tavoin, kuin että ”no eihän homo voi olla Suomen presidentti”. Voipas. Homous on ominaisuus, jota ei ole itse valittu. Niinollen sitä ei voi käyttää esteenä luottamustoimeen tai vaikkapa virkaan valittaessa. Jos käytetään, niin saman tien voi käyttää klausuuleja ”ei naisia tähän toimeen” tai vaikkapa ”vasenkätiset vankilaan”. Sanoisitte ennemmin vaikka että ”en halua Haavistosta presidenttiä, koska Haavisto on vihreä”. Antaisitte itsestänne fiksumman kuvan. Tai hei, mitä jos vaikka keksisitte miksi Niinistö on PAREMPI kuin Haavisto. Jos ainoat väitteet väittelyssä muodostuvat siitä, miksi toinen on huonompi, kannattaa olla hiljaa….

Minusta molemmat ehdokkaat ovat hyviä, molemmilla on kansainvälistä kokemusta, molemmat ovat kypsiä aikuisia. Haavisto ottaa paremmin ja selkeämmin kantaa asioihin. En minä oikein muita eroja noista keksi.

Olen jo päättänyt ketä äänestän toisella kierroksella, mutta enpä kerro teille, lälläsläää ❤

Maku muuttuu

En ole pitkään, pitkään aikaan juurikaan syönyt sikaa, koska tavallisesta kaupasta ei juurikaan saa luomusikaa. Ainoastaan Pajuniemen paistettu luomusian filee menee hyvin esimerkiksi leikkeleenä, pizzassa ja vaikka pastakastikkeessa. Joulukinkku oli luomua ja siitäkin otettiin yhteensä 4 annokseen pakkaseen vastaisen varalle (=kinkku-herkkusieni-ananas-sinihomejuustopiza, kiitos). Samalla todettiin, että jatkossa mulle ei erikseen tarvi joulukinkkua ostaa, pari pakettia tuota luomufilettä riittää hyvin.

Koska en ole syönyt pitkään, pitkään aikaan juurikaan sikaa, makuni on muuttunut. En nyt muista missä, mutta syksyllä maistoin tavallista sikaa, oliko pekonia vai mitä ja maku ei kyllä miellyttänyt. Siis liha oli vastenmielisen makuista. On todettu, että maku muuttuu, se tottuu eri asioihin ja tottuu niistä myös pois. Useat ruoka-aineet ovat sellaisia, että niistä ei ensin tykkää, mutta hetken päästä tykkääkin. Hyviä esimerkkejä monien kohdalla ovat sinihomejuusto ja punaviini. Itselläni kävi juuri näin molempien kohdalla, että ensin olin ihan että hyi ja nyt niitä menisi vaikka kuinka. Ilmeisesti kaikki maut ovat sellaisia, että vaikka niistä ei ensin tykkäisikään, niin kun syö 10-12 kertaa, niin makuun tottuu. Jos sitten ei vielä rakastakaan ko. makua, niin pystyy hyvillä mielin kuitenkin syömään.

Minun makuni on ilmeisesti tottunut pois porsaanlihan mausta. Tai sitten se oli vain se lihan laatu, nimittäin söin tänään pekonia ja syön huomenna lisää. Helluni löysi kaupasta Pajuniemen luomupekonia! Enpä olisi ihan heti uskonut, että syön vielä pekonia, mutta näin vain kävi. Teimme tänään meksokolaista ruokaa ja siihenhän kuuluu monenlaista soossia. Yksi sooseista sisälsi valkopapuja tomaattikastikkeessa, tomaattimurskaa, linssejä, sipulia ja sitä pekonia. Soosi oli tosi hyvää! Kaksi pekonisiivua jätettiin aamuksi, niin että aamupalaksi saan munia ja pekonia. Viime kerrasta onkin aikaa.

Hellu, joka on viime aikoina käsitellyt pekonia enemmän kuin minä, sanoi että tämä Pajuniemen oli parempilaatuista, jotenkin tiivimpää ja tönkömpää. Tiedä sitten oliko jalostuksen ansiota vai sen, että possua on syötetty ja muutenkin pidetty paremmin kuin tehosikoja.

Samppanjamaistiaiset II & III

Meillä oli kesällä ensimmäiset samppanjamaistiaiset maailmanlopun hilpeissä meiningeissä. Sen jälkeen on järjestetty kahdet maistiaiset, joista toisesta tulee tynkäraportti (koska kämmäsin puhelimen kanssa eikä oma muisti riitä niin pitkälle) ja toisesta kokonainen.

II
Alkupalana oli kauraleipää, lohilevitettä ja haaparouskusalaattia, tomaattikuutioita ja rucolaa, lisäksi marinoituja latva-artisokan sydämiä. Palanpainikkeena oli Gosset Excellence, jonka ensimmäinen siemaus aiheutti irvistyksen hapokkuudella ja kuivuudella. Gosset on hiukan paahteinen ja siitä puuttuu jälkimaku. Maku taittuu hapokkaasta paahteiseen ja häviää nopeasti. Maku paranee kun juomaa seisottaa lasissa vähän aikaa.

Välijuomana Baron-Fuente grande reserve brut. Siinä on mahtava aprikoosinen tuoksu ja hyvin hapan maku. Maussa kulkevat rinnan se happamuus ja hyvä hedelmäinen maku mutta se happamuus dominoi, mikä ei ole hyvä. Jos tätä tarjotaan esim alkumaljaksi niin juon kyllä mutta en osta itse.

Pääruokana oli tattirisottoa, joka oli älyttömän hyvää. Jälkkärinä oli superkeksejä joita tein hiukan säätäen Kinuskikissan ohjeella.

Kolmatta samppanjaa en muista, mutta illan kulkua kuvaa se, että emäntä sanoi jossain vaiheessa että ”mun pitää kaataa lisää ku en ehtiny äskön maistaa”. Muistiinpanoissa lukee myös että ”Oikein hyvä mutta ei mitenkään erikoinen. Voi ostaa toistekin.” mutta en tiedä mihin juomaan tämä kommentti viittaa. Totuuden nimissä täytyy sanoa että nestemäiset nautintoaineet eivät rajoittuneen samppanjaan, kulutimme myös emännän ouzo- ja luumuliköörivarastoja…

III
Kolmannella maistiaiskerralla kokoonuimme toisen pks:lla asuvan jäsenen luokse. Tarkoituksena oli syöpötellä ja juopotella, saunoa ja jatkaa matkaa Baariin jossa emännän isäntä soitteli levyjä.
Ilta alkoi isännän tekemällä tervetuliaismaljalla, jonka aineksia ei kukaan muista. Drinkki koottiin viinakaapin pullonjämistä ja se maistui kaikille.

Alkupalaksi oli tällä kertaa ”sapasta” (mikä ärsyttävä sama tuokin on), tarkemmin eriteltynä hevosen suolalihaa, luomukalkkunaa, mustaviinimarjahyytelö ja Kantolan Valituilta hienoja ruiskeksejä. Juomana oli Taittinger rosé. Taittinger tarjosi miedon tuoksun jossa oli häviähdys jostain, jota kukaan maistajista ei saanut kiinni. Rosé on helppo juotava, lattea, maussa on vähän marjoja ja kokonaisuus on neutraali.

Pääruokana oli modattu italalialainen pastavuoka Chocochilin ohjeella. Unohdin ostaa herneitä joten vaihdoin ne kidneypapuihin. Vuoka oli hiukan kuiva, mutta maistuva. Lisäksi oli vihreähköä salaattia. Juomana oli Blondel Premier Cru, jonka maistoimme neutraaliksi ja helpoksi juotavaksi jossa mikään ei töki. Kokonaisuus on pehmeä ja jäsen J sanoi maun olevan kolmiulotteinen. Kun kuplivaa ottaa suuhun yhtä aikaa ruuan kanssa, juoman maku muuttuu ja vahvistuu ihmeesti ja lopputulos oli hyvä!

Jälkiruokana oli valikoituja suklaakonvehteja ja juomana Louis Massing brut réserve, joka on hyvä seurusteluun. Juoma on kuiva ja mauton. Vaikka juoma on ”mauton” niin maku tulee kuitenkin kolmessa vaiheessa joissa ensimmäisessä on vähän makua, toisessa lyö tyhjää ja kolmanneksi tulee ensimmäistä vaihetta voimakkaampi maku takapotkuna. Arktinen Haapa ei tykkää, mutta jäsen J voisi juoda tätä kuumana kesäpäivänä.

Ilta jatkui siinä sitten saunalla ja Baarilla, jonne jäsen A jäin valomerkkiin asti ja kaksi muutä jäsentä luovuttivat paljon ennen sitä.

Šamppanjamaistiaiset

Šamppanja kirjoitetaan suomeksi šamppanja, ei samppanja tai shamppanja.

Meillä oli firmaan kesäjuhlat tuossa ennen juhannusta. Joku sai loistavan idean pitää šamppanjamaistiaiset etkoina. Meitä oli kolme ja kukin toi yhden šamppanjan maisteltavaksi.

Maisteltavat kuohuvat olivat

1) Nicolas Feuillatte Brut Réserve Particulière (pieni pullo, kyllä)

2) Victoire Brut Millésime

3) Charles Heidsieck Brut Réserve

Kyytipoikina oli mansikkeja ja tuplasuklaa-fanipaloja.

Arviot olivat:

1) liian hapokasta, ei hyvä kenenkään mielestä, ei sovi yhtään mansikin kans. No onneksi oli pieni pullo.

2)  parempi kuin edellinen, hedelmäisempi, hyvä. Sopii hyvin mansikin kans.

3) tosi hyvä edellisten jälkeen. Ei kovin hapokas.

Johtuikohan Charlesin hyvä arvio siitä että alla oli jo se yks samppapullo? 😀 Insinööritapaan arviot ovat lyhytsanaisia ja ytimekkäitä (huolimatta siitä että läsnä oli ainakin yksi henkilö joka omaa tosi kovan bullshit-generaattorin), mitä sitä muuta kaipaa? Yllättäen kaikki arviot olivat myös yhteneväsiä vaikka esim yksi arvioija tykkää kuivasta ja toinen hedelmäisestä, vähintään puolikuivasta (ei siis rutikuivasta yhtään).

Itse aion toistekin ostaa Victoirea ja Charlesia, Nicolas jääköön kauppaan.

Tilaisuuden tunnelma oli rento, iloinen ja kupliva, mikä oli hiukan omituista koska osallistujista 2 tiesi saavansa potkut ja 1 myydään karjana liikkeenluovutuksen yhteydessä.

Sovimme, että toinenkin maistelutilaisuus pidetään, sitten syssymmällä. Silloin voisi yhdistellä kuplivia ruokaan.

Oli mukavaa, seuraavaa kertaa odotellessa!

Dog training

Posted On 12.05.2011

Filed under I lovez, Maailmanparannus

Comments Dropped one response

I started to write a comment to Positively article about being a good trainer. The comment became a story so instead of commenting I’ll publish the story here.

I have 1.5 years old Swedish elkdog called Tuike. Tuike means sparkle (noun, as in stars’ sparkle) and believe me, sometimes she’s very sparkly.

I’ve always wanted to have a dog and when we, my Man and I, talked about moving, we decided that we will stay in the capital area. I had two prerequisites for this; we move in to a house with a yard and I get a dog. Otherwise I would have moved back north where I originally come from. This was agreed, but The Man had also prerequisites: I had to be in charge of the dog’s training and I had to tell him what to do and when – because I’m more used to dog training than he is. This didn’t mean that I would be the only one training the dog, I just had to define the ways.

This was the first step on positive training. Both people in this household are committed on training the dog and the training would be done the same way regardless on who is doing the training. If I’m walking the dog and teach her to walk on one side instead of letting her go from side to side across the walkway, he would do the same. If I would teach the dog to sit and wait while I was preparing her food and then release her to eat by saying ”free”, he would do the same. This has been going on really, really well.

The dog has never been punished by hitting or something like that. There has been punishments, but they are isolations for a while or saying ”NO” snappy. Every time she does good, she’s praised and sometimes given treats. Last time I was really, really happy to praise her last week. She tends to bark on the yard when someone is walking by the fence. This time she didn’t bark, I was in the kitchen and happened to look outside. She was looking like there’s something there, alert and ears up, but she was not barking. I opened the back door really quickly but quietly and praised her a lot for not barking at the by passer. She just wagged her tail happy.

We’ve only had few problems with Tuike. One is the barking, which is going to be ok (neither one of us is expecting a quick fix, we know these things take time). Another one is pulling on the leash. I’ve tried several different methods to end it, and I’ve tried them a longer period of time, not just once. The best one, that I’m using now, is to stop when she’s pulling, ask her to come by my side and the praise her when she comes next to me. This is also not a quick fix. I don’t know if my method is working is she pulling less because she’s older and a bit less ”sparkly”, but the pulling is going down bit by bit every day.

The pulling is different when she sees another dog. Nowadays the passing of another dog goes ok most of the times (and I praise her) but sometimes she just jumps. I immediately take her to short leash, stop walking and say no. Once she’s calm and concentrates on me I praise her. This is a difficult one, since once she’s in that state of mind, she’s not paying attention to me, there’s no point of saying ”look at me”. I’ve tried to distract her with treats but at this state of mind she won’t eat. I’m being patient, I’m sure this kind of behavior lessens even more over time.

One problem is chewing stuff we don’t want her to chew. This is harder, because she attacks stuff when she’s alone, never when there are people around. The basic prevention is to walk her enough. When she’s tired enough she won’t have the energy to attack sofa pillows (thank goodness she has left the sofa alone, I don’t mind a couple of 5€ pillows but the sofa….) or cheese cutter on the kitchen counter. Second prevention method is to remove the object we absolutely don’t want to have bite marks on. One time The Man left a remote control on the living room table and when he came back from work the tv was open and the remote was in a thousand pieces. Well he learned his lesson too, no items on places the dog can reach. The third thing we do is not really a prevention method but a behavioral one. We never ever haul the dog over something she’s done wrong when we come back. The scolding is always done right at the moment when she does something wrong. So when The Man came home and found the remote control in pieces, he just took a deeeeeep breath, turned the tv off and gathered the scrap from the floor. Because at the time when he came home the dog was sleeping, not chewing.

There is a problem with Tuike bustling around people when they come in. We have taught her to go lie down on her mattress when there’s a knock on the door or when the door is opened. Once the people who come in have taken their jackets off we release her by saying ”free” and then she can go and greet people. This action is not a hundred percent perfect yet, but we’re getting there. Also the friends who visit us join in in training and do what we tell them to do with Tuike. This is great and helps us a lot. At least she doesn’t jump on people anymore so there IS progress.

Once I got Tuike I immediately started getting her used to different things. We took bus and tram rides to get her used to traveling. If there was something scary when we were walking, like a lawnmower making a terrible sound, we stood still, I asked Tuike to sit down next to me and we watched the lawnmower go by. When she wasn’t looking scared anymore, I praised her. We still do this if necessary. When it was time to start shooting exercises (we hunt moose together), I went to exercise and my Dad took Tuike a bit further away and when she didn’t jump on the gun shot sound he praised her. The end result is that when there is a new and even a bit scary loud sound she might jump but she doesn’t run away. She looks at me and then we go see the sound source together and state that the sound is not dangerous and we don’t have to care about it.

Tuike is terribly afraid of thunder and snow falling off the roof, which actually sounds a lot like thunder. It’s summer time now, but during spring we had a few situations when the snow was falling. Tuike got really anxious, tried to hide, came next to me looking worried, was gasping and her heart rate was really high. I’m kind of clueless on this, but I pretty much stay calm, talk to her with a steady voice if there’s something to say and don’t pay attention her. I don’t want to reinforce her reaction by stroking her or using a praising emphasis on my voice. I hope she gets that if I’m calm, there’s nothing to worry about and calms down herself. I don’t know if I’m doing the right thing, but I’m trying.

There’s one very big problem with Tuike. When we go hunting in the fall, we hunt in an area where there are not only moose but also reindeer. The reindeer are owned by people and must not be chased. I have heard terrible stories where the reindeer owner has shot a dog even though the dog was only barking at the reindeer, not chasing or biting. Even the court agreed on this one case, that the shooting of the dog was ok because the dog was doing harm on someone’s property (by barking…). I’m afraid that Tuike will chase the reindeer also. I’m totally in the black with this one. If I catch her chasing reindeer, I have to punish her immediately. The punishment has to be hard, since I don’t want her ever to chase the wrong kind of hornheads. I don’t want to hit her, so what should I do? With other training stuff I have the time and patience, but this is a thing that has effect on Tuike’s life. Because of this big threat I want the training no reach Tuike’s backbone immediately. One part of this training, a part that allows more time is to get the dog familiar with moose smell and we have already done that last fall. Luckily last autumn I didn’t catch Tuike chasing any reindeer. If you have any ideas how to stop the reindeer chasing at once should it occur, please do share.

All in all our training methods  are working together in the same ways, exercising enough, praising Tuike and give her treats when she does good, be patient, punish with ”gentle punishment” like isolating, ignoring, distracting and and saying no, and familiarize her with new things like sounds with a gentle and safe ways. We don’t do much ”formal training” or have ”training sessions”, the training is continuous part of our everyday life.  As a result we have a dog who  is alert, loyal and trusts us, is a great traveller (she sleeps in trains and busses) and is friendly to everyone who she meets. I’m pretty happy with Tuike and she seems happy too.

In this picture Tuike is about 5 months old.

Siniset silmät

Minua ihmetyttää ihmisten siniset silmät ja lammasmaisuus eri asioissa. Jos viranomainen sanoo jotain niin tokiahan asia on niin. Esimerkkinä ravitsemus.

Ravintosuositukset antaa Suomessa Valtion ravitsemusneuvottelulautakunta. Siinä on jäseninä viranomaisten, kuluttaja-, neuvonta- ja terveydenedistämisjärjestöjen, sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia. Varmasti tutkimuksiakin seurataan, mutta ihanko totta luulette että teollisuuden, kaupan ja maatalouden edustajia kiinnostaa ihmisten terveys? Pienessä mittakaavaassa (=oma perhe) varmaan kyllä, mutta noin yleisemmin teollisuuden, kaupan ja maatalouden on tarkoitus tuottaa voittoa. Ihan kiva jos terveyttä edistetään siinä sivussa, mutta ei se ole pääasia. Olen ihan varma siitä, että teollisuuden ja kaupan kytkökset voitontuotantoon näkyvät ruokasuosituksissa. Mitä ihmettä ne edes tekevät tuossa lautakunnassa? Mitä teollisuudella voi olla sanomista siihen että mikä on ihmiselle terveellinen ravitsemussuositus?

Nyt sitten niihin tutkimuksiin. Teollisuus tuuttaa meidän kauppakasseihin yhtä sun toista, myös paskaa. Teollisuus rahoittaa tutkimuksia, joilla määritellään että onko tämä paska ihmiselle vaarallista vai ei. Miten luulette tässä valossa ajateltuna että nuo tutkimukset ovat puolueettomia? Laidasta lukien kaikki teollisuuden tutkimukset puoltavat esim aspartaamin käyttöä (tottakai kun sen tuottaminen on halpaa ja käyttö vähemmän halpaa) vaikka riippumattomat tutkimukset eivät puolla aspartaamin käyttöä.

Aspartaami ei varmaan pieninä annoksina ole myrkyllistä ja suuria annoksia on vaikea niellä, mutta periaate, ju nou, periaate. Lisäksi todettakoon että kukaan ei tiedä mikä on liian suuri annos. Sama pätee moneen eri aineeseen. Arsenikki voi pieninä annoksina parantaa mutta suurina tappaa. Ratkaisevaa on annoksen koko. Katsoin vasta ranskalaisen dokumentin aiheesta ADI (acceptable daily intake) ja siinä todettiin että ADI-arvo on vedetty hatusta (no okei tuossa lauseessa on mutkat suorana, mutta periaatteessa näin). Näin hyvin sitä siis määritellään mikä on turvallista ja mikä ei.

Nyt seuraa se aivopieru mikä kategorisoinnissa näkyy: Kaiken tämän huomioon ottaen mulle kuitenkin sanotaan että ”on se kumma kun maallikot ei usko tutkimuksia ja VIRANOMAISTEN suosituksia”. No gees, anteeksi että olen loogikko. Pahoittelen myös kyynisyyttä.

Purkkiröykkiö

Mulla on liikaa kaikkea. Karsiminen on käynnissä. Kosmetiikkapurkkeja on röykkiöittäin, niitä vähennän. Rupesin sitten tossa yks päivä miettiin että mitä kaikkea kosmetiikkaa sitä tarvii ja mistä voi luopua (=ei osta uutta kun nyt käytössä oleva loppuu). Alla minun listani, sinisellä ne joita ilman pärjäisin. Listan ulkopuolella ovat asiat joita minulla on mutta joita en tarvitse. Suluissa oleva e tuotteen kohdalla tarkoittaa että käyttämäni tuote on ekoa ja luomua.

  • Kasvojenpuhdistusaine (e)
  • Kasvojen kuorinta (e)
  • Shampoo (e)
  • Hoitoaine (e)
  • Saippua (e)
  • Vartalon kuorinta hoituu kätevästi pesuharjalla. Naamankin voisi harjata, ei tarvitsisi tuota kasvojenkuorintapurkkia. (e)
  • Deodorantti
  • Vartalovoide, mielellään kuivaöljy tms jolla saa myös kädet ja jalat hoidettua
  • Kasvovoide yöksi – ilman aurinkosuojaa (e)
  • Kasvovoide päiväksi – aurinkosuojalla (tätä ei saa ekona ja luomuna 😦 )
  • Kasvovoiteita pitänee vaihdella kesästä talveen koska iho käyttäytyy eri tavalla lämpimässä ja kylmässä

  • Hammastahna
  • Huulirasva
  • Tuoksu
  • Kynsilakkoja muutama, ehkä 3 väriä olisi tarpeeksi
  • Aluslakka
  • Päällyslakka
  • Kynsilakan poistoaine
  • Aurinkorasva (jos syö tarpeeksi tomaattia tiivistettynä ja porkkanoita niin tätä ei tarvi)
  • Itseruskettava (sääreni ovat hyvin, hyvin valkoiset, tosin tämäkin ongelma ratkeaisi riittävän mittavalla tomaattitiivisteen ja porkkanoiden kulutuksella)
  • Meikkivoide
  • Puuteri
  • Poskipuna (e)
  • Peiteväri
  • Kulmaväri
  • Huulipuna
  • Luomiväri (e)
  • Rajausväri (jos on oikeanlainen luomiväri niin tätä ei tarvi)
  • Hiuslakka
  • Muotovaahto
  • Lämpösuoja hiusten muotoiluun kuumilla asioilla

Jotkuthan ei kuulema tarvi ensinkään kosmetiikkaa, peseytyvät vain vedellä eivätkä haise hielle vaikka eivät käytä dödöä. I wish.

Ei tossa nyt niin paljon ole tavaraa, varsinkin kun jättäisi siniset pois. Mutta koska olen nainen, niin haluan maalata kasvojani ja laittaa tukkaani.
Miksi meillä sitten on joka paikka purkkeja täynnä? On aloe vera -voiteita – tavallisia ja burn relieving -versioita, monta eri dödöä – tämä selittyy kyllä sillä Sen Oikean etsinnällä, talkkia, jos jonkinnäköistä tukkatököttiä, liian monta kynsilakkapurkkia, kasvonaamioita ja erilaisia rasvoja. No ei ole kauaa, käytän turhakkeet pois enkä osta uusia! Osa pitää heittää jo nyt pois koska ne ovat vanhoja. Hävettää vähäsen.

Sen lisäksi että purkkien vähentäminen, niinkuin kaiken tavaran vähentäminen, luo tilaa ja rauhoittaa, se on luontoystävällistä. Mitä vähemmän kemikaaleja tungemme itseemme, sitä vähemmän niitä joutuu luontoon. Ja sitä vähemmän tulee pakkausmateriaalia.

Jäikö mun listalta joku pois? Onko siellä jotain ylimääräistä tai jonka voisi sinistää?

Kallaa

Nyt ei ole kyse hautajaiskukasta vaan kalasta. Syyään kallaa, sanotaan meillä päin.

Viime vuonna laitoin palautetta meidän työpaikan ruokalallemme, siellä tarjoillaan aika usein ties mitä kaloja, kuten pangasiusta. Moitin heitä siitä että turhaa mainostavat lähileipomon leipiä koska niillä on lyhyempi kuljetusmatka ja niinollen pienempi hiilijälki, jos sitten tarjoavat jotain PANGASIUSTA!

Vastauksena oli, että he eivät itse päätä kaikkea tarjottaviaan, vaan keskuskeittiö tms päättää osan. Päätös jää siis meille kuluttajille. Jos kukaan ei ota pangasiusta tai muuta trooppista kalaa koskaan kun sitä tarjotaan, sitä ei enää tarjota. Sen sijaan jos kaikki silakat menee eikä riitäkään kun on silakkapihvipäivä, niin varmasti silakkaa tarjoillaan jatkossa enemmän. Se täytyy kyllä sanoa työpaikkaruokalamme eduksi että siellä kyllä tarjotaan kotimaistakin kalaa.

No miksi pangasius (ja muut kaukokalat) sitten ovat niin huonoja ruokana? No ensinnäkin meillä on järvet, joet ja meret täynnä kalaa, ei tänne tarvi tuoda sitä lisää. Toiseksi. HYI YÄK!!!

Nyt kun olen saanut kauhean kala-allergiani lieventymään, niin tarkoituksena on lieventää sitä lisää niin että voisin syödä oikeasti kala-aterioita. Haluan syödä loimutettua ahventa, silakkapihvejä, paistettuja muikkuja ja madesoppaa, haukea ja kuhaa. Kaukokaloja meille ei osteta, ihan turha roudata Thaimaasta jotain roskakalaa jos kotimaistakin on tarjolla!

No nyt joku kaveri intoutuu että syöthän sinä tonnikalaa. No niin syönkin koska toistaiseksi en voi syödä muita kaloja määrissä. Mutta mun tunapa onki MSC-sertifioitua, lukekaa mitä WWF sanoo siitä 😛

Pääministerin synnit

Kukaan ei ole voinut välttyä Suomessa vellovalta homokeskustelulta viimeisen viikon aikana. Oma kantani taisi tulla jo selväksi.

Nyt pääministeri Kiviniemi aivopieraisee että aikoo jatkossakin huolehtia vain omista synneistään. Kiviniemen mielestä uskontoa ja politiikkaa ei pidä liikaa sekoittaa keskenään. Hänestä on kirkon asia, mitä kirkko homokysymyksen suhteen tekee.

Rouva pääministeri, olette väärässä! Niin kauan kuin kirkko hoitaa valtiolle ja yhteiskunnalle kuuluvia asioita (vihkiminen, väestörekisteri, hautausmaat) ja saa siltä verotuloja, kirkon toimintaan on pakko ottaa poliittisesti kantaa. Niin että ei muuta kuin erottamaan kirkkoa ja valtiota ja SITTEN voi sanoa huolehtivansa vain omista synneistään.

Ja tarkoitan muuten kaikkia kirkkoja, en pelkästään evankelisluterilaista.

Homojen hommaa osa 2

Homot ja kirkko

Eilen oli telkkarissa kuulema homoilta. En katsonut ohjelmaa mutta olen lukenut debaatista lehdistä.
Hommassa on (ainakin) neljä ongelmaa:
1) Homot pyytää kirkolta hyväksyntää sellaiselle asialle joka kirkon pyhän kirjan mukaan on väärin, eihän ne semmoista voi hyväksyä. Ihan ymmärrettävää. Puusilmäistä homojen puolelta.
2) Kirkko on kuitenkin hyväksynyt monta muuta asiaa jotka Raamatussa kielletään. Esim sellaiset vaatteet jotka on tehty useammasta eri materiaalista. Joustamatonta kirkon puolelta, millä perusteella ne päättää että mikä vanha sääntö on liian vanha noudatettavaksi ja mikä ei?
3) Ortodoksinen kirkko ei kai ollut mukana keskustelussa. Miksi tämä kohina keskittyy ev. lut. kirkkoon? Kait ortodoksinen kirkkokin kuitenkin saa avioliittoon vihkiä.
4) Kirkko ja valtio pitäisi erottaa, silloin kellään ei ois mitään sanomista kirkojen mielipiteeseen mihinkään. Esim avioliitto ois kolmen kauppa: kaksi aikuista ja valtio eikä millään kirkolla ois mitään asiaa siihen väliin. Samalla päästäis muistakin harmittavista asioista, esimerkiksi siitä että vaikka minä en kuulu kirkkoon, maksan silti kirkollisveroa kun kulutan rahaa. Yhteisövero, paskaa.

Kaikenkaikkiaan mulle on se ja sama että kenen kanssa kukin menee naimisiin, tai vaikka että kuinka monen kanssa. Mulla on vain kolme ehtoa avioliitolle: se, että kaikki asianosaiset ovat täysi-ikäisiä, itsevaltaisia ja vapaaehtoisesti hommassa mukana olevia ihmisiä. Se, ovatko osalliset kaksi- tai enempilukuisia tai mitä sukupuolta he ovat, ei kuulu mulle. Eikä muillekaan.

Adoptioasiasta olen hiukan kahden vaiheilla. Aivan kuin jokaisen ihmisen perusoikeuksiin kuuluisi lisääntyä tai saada lapsia. Minusta ei kuulu. ”Minä haluan lapsen” sanoo joku ja itkee, jos ei saa. Voivoi, aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Minäkin haluan terveet keuhkot. Ei ole näköpiirissä. Sanoisin että terveiden keuhkojen halu menee vielä vieteissä lisääntymisen yli koska ihmisen perustavanlaatuisista vieteistä yksi on elossapysyminen ja sitä varten on pakko hengittää.

Kaiken lisäksi kaiken järjen mukaan homopariskunta ei voi lisääntyä. Adoptiota pitäisi minun mielestä katsoa aina lapsen kannalta, mikä on sille lapselle parasta. Sen takia olen kahden vaiheilla, että minun nähdäkseni lapsi tarvitsee turvalliset vanhemmat, mutta joskus on puhuttu että isä ja äiti olisi paras ratkaisu. En tiedä onko lapselle isä ja isä tai äiti ja äiti yhtä hyvä kuin isä ja äiti.

Ihanaa jos ne, jotka haluavat lapsia saavat niitä. Surullista jos ne, jotka haluavat lapsia eivät saa lapsia. Mutta sille nyt vaan ei voi mitään koska kaikkea ei saa mitä haluaa.

Täytyypi vielä lisätä että eivät kaikki homot vaadi kirkolta tai yhteiskunnalta kymmentä hyvää ja yheksää kaunista. Niin että kun sanoin alussa että ”homot haluavat sitäjatätä” niin tiedostan kyllä että eivät kaikki homot.

Seuraava sivu »