Luumuja, saatana

Ostimme talonpuolikkaan viime lokakuussa. Pihalla oli puskia, mutta emme muuton aikana vielä tienneet että mitä ne ovat.

Yksi puskista on syreeni. Sitä pitää vielä vähän karsia. Toinen puista on luumu. Kaverini hoksasi sen joskus talvella kun bongasi puussa vielä kiinni olleen muumioituneen hedelmän puolikkaan jossa oli vielä kivi kiinni.

Olin ylen hämmentynyt luumun antamasta ensivaikutelmasta. Se oli tällainen:
Luumu toukokuussa

Ja vielä lähikuva, jotta ymmärrätte kuinka paljon niitä kukkia oli:
Luumunkukat

Tuoksu pihalla kukinnan aikaan oli ihan mieletön!

Ja voitteko uskoa, melkein kaikki kukat kehittyivät hedelmiksi!
Aloin harrastaa puutarhanhoitoa ja yksi osa tätä toimintaa on karsia liiat raakileet pois hedelmäpuista. Raakojen luumujen etäisyys toisistaan pitäisi kuulema olla 2 sormenleveyttä. Jos luumuja on liikaa, hedelmät eivät kehity isoiksi ja mehukkaiksi. Karsimme raakileita kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla n. 5 litraa raakileita lensi roskiin.

Nyt jäljelle jääneet ovat kypsyneet ja meillä on kuulkaa luumuja! Niitä on annettu kavereille ja työkavereille ja säilötty viinaan. Linnut on syöneet varmaan ainakin neljäsosan ja yhä niitä vain on.

Luumuja olemme jo laittaneet pilkottuna lasitölkkeihin sokerin ja votkan kera. Tuloksena lienee luumulikööriä. Resepti on yksinkertainen: tilavuusmitaltaan saman verran kaikkia aineita, luumut laitettiin kahtia ja kivet poistettiin, mittaus tehtiin vasta sitten. Annetaan seistä jääkaapissa kuukausitolkulla, välillä heilutellaan. Oletan että jouluna saamme maukasta lämmikettä!

Toinen resepti mitä kokeilimme oli clafoutis. MIKÄ? Ranskalainen pannukakku marja- tai hedelmätäytteellä. Ohjeen otin Ruokalasta, vaihdoin vain marjat luumuihin. Luumuja meni 0.5l, mitattuna siten että luumut oli jo pilkottu 4 osaan ja kivet poistettu. Vuokana oli pyöreä kakkuvuoka, halkaisijaltaan 25 cm. Aivan loistavan hyvää pannaria!

Tänään otamme kaikki loput luumut puusta pois. Ne houkuttelevat niitä lintuja, enkä tykkää että koko piha on linnunpaskassa.
Osan tänään poimituista luumuista vien kaverilleni. Osasta keitän mehua – tämä on kokeilu tällä Marttojen ohjeella. Kerron myöhemmin miten kävi ja mitä sain aikaiseksi.

Osasta tehdään rommiluumuja. Luumut pilkotaan -ajattelin pilkkoa neljään osaan – ja kivet poistetaan. Luumuja ladotaan lasitölkkiin kerroksittain sokerin kanssa. Kun tölkki on täynnä, lisätään rommia – vaaleaa tai tummaa – niin että hedelmät peittyvät. Sitten tölkit haudataan jääkaappiin kuukausiksi. Esimerkiksi jouluna näitä viinaluumuja voi nauttia vaikka jäätelön kanssa. Myös mukana olevan rommin voi juoda. Viinaluumut on aikuisten jälkiruoka, rommi imeytyy hedelmiin.

Loput luumut täytynee syödä. Loppuviikon menyy on siis melko hedelmäinen!

Tämän luumuryntäyksen lisäksi kavereilla ja naapureilla on omenoita ihan tolkuttomasti. Niitä kuivaan pyykkinarulla. Tooosi hyvä snäkcks!

Advertisement

VR – Valtavan Ristiriitaista

Posted On 29.06.2010

Filed under Hörhöily

Comments Dropped 2 responses

VR tempaisee taas. Matkustimme hellun ja koiran kanssa Helsingistä Rovaniemelle ja takaisin. Meillä on lomapassi, joten ostin erikseen paikkaliput ja lemmikkiliput. Ostin ensin Helsingistä makuuvaunuhytin kahdelle ihmiselle, sellaisen, mihin saa viedä koiria, sekä lemmikkilipun. Rovaniemellä ostin samanlaiset liput paluumatkalle. Junat olivat kumpaankin suuntaan pikajunia ja vaunut vanhan mallisia, niitä sinivalkoisia.

Mennessä paikkaliput maksoivat 68 euroa ja lemmikkilippu 5 euroa.
Tullessa paikkaliput maksoivat 46 euroa ja lemmikkilippu 8 euroa 40 senttiä.

Ainoa ero paikkalipuissa on se, että toisessa lukee ”lemmikki mukana”. Ja tietysti päivämäärät, kellonajat, paikkatiedot ja junan numerot, mutta nuo muutokset nyt ovat itsestäänselviä.

Ainoa ero junissa – tai paremminkin paikoissa – oli se, että mennessä hyttiin olisi mahtunut 3 ihmistä nukkumaan, mutta hytti oli sijattu kahdelle. Tullessa hytin tilaa vei sähkökaappi, ja hyttiin pystyi sijamaan vain 2 vuodetta. Voiko tämä olla hintaeron syynä? Ei käy minun järkeen, koska jos me on maksettu kahdesta sängystä niin ei siihen pitäisi vaikuttaa se montako sänkyä tilaan VOITAISIIN sijata.

On se VR ihmeellinen!

Kommentointi

Luin tuossa neiti Stellan kirjoitusta tissikommenteista ja olen edelleen ihan äimänä. Siis kyllähän minä tiedän että näin tapahtuu, mutta….

Stellalla on siis mielestään liian isot tissit ja ne ovat niin isot että haittaavat normaalia olemista mm aiheuttamalla kipuja. Stella miettii piennnysleikkausta ja tästäkö se riemu repeää. Kommentoijat varoittelevat että leikkuun jälkeen EHKÄ ei voi imettää, että kantsis lapset tehä ensin (tietämättä että haluaako neiti Stella lapsia tai huomioimatta että imetys ei aina muutenkaan onnistu), irvailevat että ei ne tissin nyt NIIIN isot voi olla kuten kuvista näkyy (nämä kommentoijat eivät tajua vaatteiden ja valokuvien muotoilevista ominaisuuksista hevon helvettiä) tai jeesustelemalla että kaikki kärsikööt vaan siitä mitä syntymässä on annettu (eihän päänsärkyynkään voi ottaa lääkettä tai jos joku nyt syntyy vaikka hännän kanssa niin eihän sitä voi pois leikata, minkä Luoja antaa, se kestettäköön).

Ja siis kaikki tämä sen takia että neiti Stella kirjoittelee omista ongelmistaan, omasta tyylistään ja OMASTA vartalostaan. Joku siellä kommenttiosastolla sanoi osuvasti että pituudesta saa huomauttaa mutta lyhyydestä ei. Miksi? Kaksoisstandardi!

No, siis kyllähän minä tiesin että ihmiset on typeriä, mutta mua rupes ihmetyttään että mulle ei kyllä moneen vuoteen oo kukaan sanonu että yhtään mitään mun ulkonäöstä (paitsi äiti on sanonu että voisin vähän katsella mitä pistän suuhuni ja siinä hän on ihan oikeassa). Minä olen pitkä, paksu ja isotissinen. Kukaan ei silti ole piiitkään aikaa tullut sanomaan että ”oletpas sinä pitkä”, ei edes silloin kun mulla on korkkarit jalassa. Paksuudesta nyt kukaan vieraampi tuskin sanokaan mitään, lihavuus kun kuuluu tähän toiseen kaksoisstandardiin – laihuudesta saa huomauttaa mutta lihavuudesta ei. Tisseistäkään kukaan ei ole puhunut mitään ala-asteen jälkeen enkä ole edes huomannut kaulan alapuolelle lipuvia katseita. Nyt mua rupes huolestuttaan kun kaikki mut tuntuu kärsivän näistä yhteiskunnan oireista paitsi minä! ONKO MUSSA JOTAIN VIKAA??

No oli vikaa tai ei, tulin siihen tulokseen että ihmiset ei vaan uskalla LÄLLÄSLÄÄÄÄÄ. Kyllä mulle nuorena, kun olin vielä epävarmempi kuin nyt, sanottiin että ”oletpas sinä pitkä”. Aijaa, no kiva kun kerroit, en ollut huomannutkaan, edes viime kerralla housuostoksilla kun lahkeet jäivät puoleensääreen. Sen jälkeen ei kukaan ole kommentoinut mitään ulkonäöstäni tähän tyyliin. Tietysti on sanottu että ”ai että olet nätti” tai että ”ihanat rytkyt sulla päällä” tai että ”kylläpä tuo kampaus sopii sulle hyvin” mut ne on semmoisia toisenlaisia kommentteja. Kukaan ei ole kommentoinut asioita joille en voi mitään. Miksi? Onko sitä vikaa? On tai ei, niin kuten sanoin, ei mulle uskalleta kommentoida 😀

No kerran yks O, joka on aika kusipäämulkku muutenkin (silleen hyvällä tavalla 😀 ) sanoi että ”onpas sulla leveä perse”. Vastasin lakonisesti että niin on. O oli hyvin hämmentynyt kun en suuttunutkaan. Mut muuten ei kukaan ole kommentoinut. Ainakaan päin naamaa. Voin kuvitella mitä suustani pääsisi jos joku alkaisi kommentoimaan esimerkiksi tissejäni. Hakisin todennäköisesti salamannopeasti kommentoijan habituksesta ”virheen” ja vastaisin ”ja sinulla [virhe]”, esimerkiksi ”ja sinulla alkava kalju”. Ehkä tämä pisteliäisyys näyy ulospäin eikä mulle uskalleta kommentoida. Hyvä niin, en nimittäin kaipaa muita kertomaan kuinka isot tissit mulla on, kuinka pitkä olen tai kuinka paksu olen. Tiedän jo, kiitos vain.

Miksi, oi miksi, ihmiset on niin törppöjä, että kommentoivat asioita joista eivät tiedä mitään tai jotka eivät heille kuulu, esimerkiksi toisen ihmisen vartaloa. Siksi, koska ihmiset ovat typeriä.

Tsemppiä Stellalle leikkuuseen!

Kaikki pittää ite tehä

Posted On 23.04.2010

Filed under Hörhöily, I lovez

Comments Dropped 3 responses

En ole mistään löytänyt listausta Helsingin baareista, kahviloista tai ravintoloista jotka tarjoavat aamiaista tai brunssia. City-lehti näitä joskus listaa mutta ei sekään lista kyllä aivan päde. Eat.fi kuulema näyttää aamiais/brunssipaikat ruskealla pallerolla mut ei mun eat.fi ainakaan näytä yhtään 😮 Ehkä olen vain huono googlaaja mutta ENIHAU koska en löydä, teen itse.

Näissä paikoissa Helsingissä olen kuullut tarjottavan aamiaista tai brunssia sekä aukioloajat (tilanne 11.11.2011). ”Aamiainen” tarkoittaa tässä joko buffaa tai erillistä aamaislautasta (kuten esim Siltasessa). En listaa hotelleja koska niissä nyt yleensä tarjotaan aamiaista. Ajat eivät ole aukioloaikoja vaan aamiaisentarjoiluaikoja.

Baker’sin kahvila arkisin klo 7-10.30
Bar 9, paikka aukeaa ma-pe klo 11 ja la-su klo 12. Siinä teille aamaista. Ruokalistalla aamiaisannos kuitenkin on.
Bulevardin kahvisalonki, la-su 10-14, myös viikolla saa jotain einestä heti aamutuimaan, klo 8 alkaen.
Dylan Arabiassa brunssikattaus la-su klo 11.30 ja klo 14, Pitäjänmäessä su klo 11.30 ja klo 14.
Ekberg ark 7.30-10.30, la 8.30-12, su 9-13
Enjoy it, ark 8-11, la-su 9-15, sunnuntaisin aamupalabuffet
Fanny la-su 10.30-15, terdelle saa viedä koiria, olen nähnyt
Fazer ark 7.30-10.30, la 9-14, su 10.00 – 14.00
Krulla Aamiaisbuffet arkaisin klo 7.30 – 10.30, brunssi la klo 9.00 – 15.00 ja su klo 11.00 – 15.00
Latorrefazione ark 7.30-10, la 9-12
Moko la 10-13
Qulma arkisin klo 8.30-10.30
PirittaPirittan sivujen mukaan joka päivä klo 9-10.30, City-lehden tietojen mukaan la-su aamiaisbrunssi seisovasta pöydästä.
Salve 10-24
Robert’s Sähkötalossa Kampissa tarjoaa kuulema viikonloppuisin aamiaista/brunssia, kertoi Satu.
Club Silk tarjoaa samppanjabrunssia sunnuntaisin, kellonaikoja ei brunssille kerrota. Ehkäpä aukioloaikana sunnuntaisin?
Siltanen, ”aamiainen” la-su 11-16. Tässäkin on muuten terde, saiskohan sinne viiä koiria…?
Sis deli+café Kalevankatu, aamiaisbrunssi ma-pe 07.30-10.30, la 09-13
Café Tin Tin Tango ma-to 7-24, pe 7-2, la 9-2, su 10-24
Ursula Kaivopuisto 9-22, aamiainen tilattava 3 päivää etukäteen
Villipuutarha, la 10-14, luksusaamiaskattaukset klo 10 ja 12 pöytävarauksella

Lisäksi on tietysti olemassa lukuisia kahviloita jotka aukeaa ajoissa ja joista saa aamupalan kaltaisia tuotteita, kuten esimerkiksi  Gran Delicato.

Jos tiedät jonkun mikä ei ole listassa, laitapa viestiä niin päivitetään listaa.

Epic lähiruokaa

Vuokralaiseni kertoi minulle marraskuussa että Helsingissä saisi vuoden vaihteessa alkaa metsästämään citykaneja jos omaa tarpeelliset taidot ja tiedot sekä metsästyskortin. Metsästystä saisi toimittaa pikkutussarilla tai elävänä pyytävällä loukulla. Vuokralainen ei kuitenkaan ollut ihan sata varma asiasta ja kehotti tarkistamaan asian ennen loukun viritystä. Hain monta kertaa vahvistusta tälle tiedolle enkä löytänyt ennen kuin nyt.

Sekä Yle että HBL uutisoivat tänään että
Vuoden alusta alkaen kaneja saa pyytää ilman poikkeuslupaa elävänä pyytävillä loukuilla, pienoiskiväärillä ja pienikaliiberisella haulikolla. Vielä viime vuonna pyyntiin tarvittiin poikkeuslupa. Hillerin, verkkojen ja jousien avulla kaneja on saanut jo aiemminkin metsästää ilman poikkeuslupia.

Lisäksi kanien metsästämiseen tarvitaan metsästyskortti ja metsästyslupa alueelle, jolla kaneja pyydetään.

Heräsi kysymys onko minulla metsästyslupa meidän takapihalle. Uudenmaan riistanhoitopiiri kertoo sivuillaan että:

Metsästysoikeudesta päättää maanomistaja. Maanvuokraajalla ei maanvuokrasopimuksen perusteella lähtökohtaisesti ole oikeutta päättää metsästyksestä vuokraamallaan alueella. Näin ollen vaikkapa kaupungin vuokratontilla sijaitseva taloyhtiö ei voi ilman kaupungin lupaa organisoida tontillaan villikanin pyyntiä.

Tämän perusteella minun pitää pyytää lupa kaninpyyntiin taloyhtiöltämme. Ei liene ongelma.

Tuolla Ylen uutisessa lukee että tähänkin asti kania on saanut pyytää ilman poikkeuslupaa hillerillä, verkoilla ja jousella. No, minulla ei ole hilleriä eikä jousta eikä minkäänlaista kokemusta verkkopyynnistä (no olen ollut soutamassa kun isä on nostanut tai laskenut verkkoja mutta se kokemus ei käyne tähän tilanteeseen). Ei minulla ole kokemusta loukkupyynnistäkään. Tietääkseni loukku viritetään (tässä tapauksessa takapihalle), poistutaan paikalta ja käydään säännöllisin väliajoin tarkistamassa onko loukku lauennut. Jos loukussa on oikeanlainen elukka, se lopetetaan asianmukaisin menoin. Riittääkö? No ehkä isä neuvoo.

Ei muuta kuin loukut tekeille ja kanipaistin pyyntiin!

Ylimieliset ranskalaiset

Kattokaapa Yle areenasta Ruma Suomi -sarjan jakso ”Joulupukin maa”. Jaksolla on esitysaikaa 6 päivää. Sarjassa käsitellään suomalaisten kaupunkien arkkitehtuuria ja tällä kertaa ruoskittavana on Lapin lääni. Ensin käsitellään Rovaniemeä, sitten Saariselkää. Myös Suvannon kylässä käydään pyörähtämässä – se on ainoa kylä jota saksalaiset eivät polttaneet.  Siis 28 minuutissa ja 21 sekunnissa käsitellään puoli Suomea. Fiksua! Nykyaikana täytyy olla tehokas!

Ensin kerrotaan Rovaniemen kauppalasta, Pohjolan pikku Pariisista. Punaiset pirtit hävisivät viime vuosisadan alussa ja tilalle nousi parikerroksisia taloja. 30-luvulla funkkis otti valtaa arkkitehtuurissa. Sitten kerrotaan kuinka saksalaiset poltti kaiken. Sen jälkeen päivitellään sitä että kuinka tästä kaupungista tulikin ruma. Funkkis on rumaa, monotoniset elementtitalot ovat rumia. Miksikä tämä kaupunki on niin ruma? Onko syynä se että saksalaiset poltti kaiken?

Toimittaja haastattelee paikallisia ihmisiä, joista yksi sanoo että keskustan tuntumassa olevat vanhat röttelöt voisi purkaa. Tähän toimittaja ihmettelee että ”ai vanhat rakennukset???”. No daa, jos ne on röttelöitä joilla ei ole historiallista arvoa, niin sileeks vaan! Toimittaja voisi hiukan palata maan pinnalle.

Tähän väliin Ruma Suomi kertoo pikaisen historiankatsauksen. Sen mukaan Rovaniemeä palkattiin suunnittelemaan Alvar Aalto. 40- ja 50-luvun Rovaniemestä ei ole kuitenkaan mitään jäljellä. Miksi?

Nyt kuvaan tulee se ranskis. Hän on tutkinut Rovaniemen jälleenrakennusajan arkkitehtuuria.  ”Lappi on menettävyt identiteettinsä ja lappilaisen tyylin. Rovaniemeltä ei oikeastaan löydy rakennuksia jotka ovat saaneet inspiraationsa Lapista”. Ranskis on hyvä ja katsoo ympärilleen. Niitä rakennuksia kyllä löytyy kun avaa silmänsä. Tämmönen tallikka otettu kommentoimaan, joka ei ees näje. Ottaa neiti silmän käteen ja kattoo. Esimerkkejä tällaisista rakennuksista ovat Lappia-talo (katto mallaa revontulia) ja linja-autoasema (katto mallaa tunturimaisemaa).

Lisäksi ranskis, kun kerta on arvokas kulttuurihistorioitsija, voisi kertoa, että mikä on se ”lappilainen tyyli”. Onko mitenkään mahollista, että lappilainen tyyli ON kulmikas ja moderni? Mulle ei ainakaan tule mieleen yhtään asiaa jotka ois ”lappilaista tyyliä”. Saamelaisilta on kyllä otettu vaikutteita ja saamelaista tyyliä on olemassa, mutta mikä on ”lappilainen tyyli”? Kuten sanottu, uudenaikaisiinkin rakennuksiin on otettu vaikutteita Lapin luonnosta, mutta ei se tee ”lappilaista tyyliä”.

Ranskis kertoo että 50-luvun rakennuksia ei ole, koska ne muistuttavat sodasta jälleenrakennuksen kautta. Koska ne muistuttavat sodasta, niin ihmiset eivät pidä niistä, he sanovat että ne rakennukset ovat rumia ja tylsiä.

Ahaa. juuri aikaisemmin oli jälleenrakennuksessa mukana ollut herrasmies kertonut että jälleenrakennuksen henki oli MAHTAVA. Tuntui muistelevan sitä mielellään. Luulisi että sellaista muistelisikin mielellään kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja tuhkasta nousee kaupunki. Ranskis ei tannu ihan ajatella itse, kertoili vaan mitä on opetettu. Onko mahdollista, että ne ihmiset, keitä ranskis on haastatellut, ovat oikeasti sitä mieltä että ko. rakennukset ovat rumia? Maku on makukysymys,  ranskis hyvä. Joku tykkää omenasta, joku appelsiinista. Minä tykkään hirsimökistä ja funkkiksesta, mummo ei. MINKÄ SILLE MAHTAA??

Suvannon kylästä kerrotaan, että suvantolaiset haluavat suojella polttamatonta kyläänsä. Muualla Lapissa ei kuulema kunnioiteta vanhaa. Suvantolaisten selityksestä saa sen kuvan, että he ovat ylpeitä (myös) siksi, että taiteilijat ja merkkihenkilöt ovat käyneet ihastelemassa kylää. Siis lappilaiset ovat niin typeriä, että eivät itse ymmärrä perinteidensä arvoa. Johtuneeko leikkauksesta, kysymyksenasettelusta vai mistä tuo käsitys. Vai ovatko suantolaiset oikiasti tuota mieltä vain koska muutkin ovat.

Ohjelman lopussa sama ranskis kertoo, kuinka Rovaniemeltä ei saa edes perinteistä lappilaista sapuskaa. Pikaruokaa kyllä on, mutta ei perinteistä lappilaista ruokaa. Aivan kuin suomalaiset olisivat sitä mieltä että perinteinen ruoka on niin huonoa että sitä ei voi tarjota ja ihannoidaan vain näitä kepsuja ja pitsoja.

Kuules nyt ranskis. Avaa silmät. Meidän ruoka on niin hyvää, että sitä ei tarjota kelle tahansa. Voin kertoa, että sitä ei ainakaan sulle tarjota, kun et mistään mitään tajua ja vielä arvostelet päälle ymmärtämättömyyttäs. Mulle tulee heti mieleen toistakymmentä paikkaa mistä sitä perinneruokaa saa, ja kaks niistä on mejän keittiöitä 😛 Toinen Rollossa ja toinen Helsingissä. Toiset paikat ovat kyllä sitten ihan julkisia ravitsemusliikkeitä joihin voi kuka tahansa kävellä sisään. Jos et osaa hakia tai kysyä lappilaista ruokaa, niin ole nälissäs sitte tai syö kepsua. Ei kai pikaruokapaikoissa Ranskassakaan tarjoilla ranskalaisen keittiön herkkuja. Yhtä lailla mie näin Pariisissa kepsupaikkoja mutta ei mulle tulle mieleenkään, että ”oivoi, ranskalaiset on hylänneet monisyisen ruokakulttuurinsa, eihän täällä ole kuin pikaruokaa”.

En ole ikinä tykänny ranskalaisista. Ne tuppaa olemaan ylimielisiä ja pitävät ittiänsä parempina kuin muut. Tämä Charlotte Malaprade ei ainakaan parantanut mielikuvaani ranskalaisista. Charlotte, mene kotiin, täällä ei sun ylimielisyyttä kaivata. Eikä kunnon sapuskaa tarjota. ***TU.

Koko jakso oli ihan hirviää paskaa. Kattokaa ja vihastukaa. Miettikää mitä kuulette. Televisio ei ainakaan tässä tapauksessa kertonut totuutta. Se sai mut vaan vihaseksi. Ei perkele, ensin lähettiin saksalaisia pakoon ja sitte pitää vielä puolustautua ranskalaisa vastaan. Nyt kyllä en anna periksi, sanasota tästä tuli vähintään (käsirysyä pitemmälle en lähe).

Järjellistä laihduttamista

Mepä perjantai-iltana juttelimme tyttökaverini kanssa mielipuolisesta laihduttamisesta. Hänkin oli lukenu Iltalehden jutun Harrin 60 kilon painonpudotuksesta, mitä aikaisemmin kommentoin. Juttumme jatkui tästä laihdutuskonsepteihin ja television laihdutusohjelmiin. Niissä tuntuu säännöllisesti toistuvan se kaava, että lihava (yleensä nais-) ihminen valittaa että hän inhoaa itseään, hänestä tuntuu että hänellä ei mitään arvoa ja että hän haluaisi jopa kuolla kun on niin ällöttävä. Tähän sitten laihdutuskonsultti saapuu paikalle ja sanoo että ”ei hätää, me laihdutamme sinut laihaksi ja sitten olet taas ihminen”. Järjetöntä.

No mepä keksimme tyttökaverini kanssa sellaisen laihdutuskonseptin että ennen kuin tässä konseptissa aletaan edes laihduttelemaan ketään niin aletaan korjata painonpudotusta tarvitsevan ihmisen itsetuntoa. Häntä autetaan luomaan omanarvontunto ja paikka maailmassa (siis hänen päässään, oikeastihan sellainen paikka maailmassa jo on). Kun ihminen alkaa arvostaa itseään, hän alkaa pitää itsestään huolta ja siten laihdutuskin voi olla helpompaa. Voipi jopa olla että koko laihdutusta ei tarvi ja ihminen alkaakin tykätä itsestään sellaisena kuin on! Toki jos lihavuudella on terveydellisiä haittoja, kuten usein – mutta ei aina, lihavakin ihminen voi olla terve – on, niin syömisen tarkkailuun ja liikunnan lisäämisen sitten kannustetaan ja annetaan ohjeita. Luulenpa että tällaisessa laihdutuskonseptissa tulokset ovat pysyvämpiä kuin itseinholle perustuvassa konseptissa ja konseptista putkahtaa ulos monin verroin onnellisempia ihmisiä kuin itseinhosysteemistä.

Minä sanoin tämän ensin, jos joku tekee tällä rahaa ennen mua niin ne rahat kuuluu mulle ja tyttökaverilleni!

Mielipuolista laihdutusta

Nyt ottaa niin kovasti päähän (työasiat) että haukunpa tähän huvikseni yhen esityksen.

Ensin pohjaa: kyse on laihdutuksesta. Asiaan perehtyneille pitäisi olla selvää että sopiva maksimi laihdutusvauhti on 0,5-1kg viikossa – tietysti hitaamminkin voi pudotella – ja ravinnosta saatavan energian määrä päivässä vähintään 1200 kilokaloria (kcal). Tämä 1200 pätee esimerkiksi pienille naisille. Isommat naiset ja miehet voi syödä vaikka 1500 tai 2000 kcal päivässä ja laihtua silti tuon kilon verran, riippuu kulutuksesta. Kuitenkin kun syödään vähemmän kun kulutetaan, laihdutaan. Kun syödään vähemmän kun kulutetaan niin kannattaisi kiinnittää huomiota ateriarytmiin ja siihen että saa ravinnosta kaikki tarvittavat aineet kuten vitamiinit ja kuidut. Ruokavalioihin en ota kantaa, niistä on niin monenlaista juttua liikenteessä. Minusta oleellinen on tuo energian määrä.

No niin. Iltalehti raportoi terveysosastollaan 26.5.09 että ”HARRI PUDOTTI 60 KILOA”. Kuulostaa hyvältä, eikö totta? Aivan mahtavaa että joku on pystynyt pudottamaan noin paljon painoa, tyyppi on varmaan terveempi ja tuntee olonsa paaaljon paremmaksi kuin paksukaisena.

Kun lukemista jatkaa, niin ensimmäisenä tulee mieleen että eikö IL:n toimittajilla ole minkäänlaista vastuuntuntoa (no ei) kun mainostavat tällaista. Harri on nimittäin laihduttanut sen 60 kiloa kahdeksassa kuukaudessa. Hän aloitti 600 kcal:n energioilla päivässä ja ”syö nyt jo 1000 kcal päivässä”. TAJUATTEKO TE OLLENKAAN PALJONKO RUOKAA ON 600 KCAL TAI 1000 KCAL????

Harrin ateriarytmi on tämä: ”Nyt aamiaiseen kuuluu tummaa leipää, keittokinkkua ja kasviksia. Lounaalla Takala tankkaa reilusti salaattia, kasvispihvejä tai kalaa. Sen jälkeen hän syö tarvittaessa näkkileipää, hedelmiä tai lisää salaattia.” Jos oikeen ymmärsin niin Harri syö 2 kertaa päivässä. Sen jälkeen ”tarvittaessa” rehuja tai näkkäriä. Miten kun minusta tuntuu että se syöminen ois hyvä toimittaa vähintään 4 kertaa päivässä, joillekin sopii 6 kertaa.

Liikunta on edistää laihtumista ja on oleellinen osa varsinkin painonhallintaa kun tavoitteeseen on päästy. Harri on ottanut tämänkin huomioon ja ”keskivertopäivään kuuluu 30 kilometrin rullaluistelulenkki ja tunti juoksumatolla”.  SIIS JOKA PÄIVÄ??? Entä lepopäivät? Ja minusta on ihan pösilöä mainostaa tätäkin, ei normaali ihminen tuohon kykene. Tiedättekö, että riippuvuudet ei ole hyvästä, ei edes liikuntariippuvuus?

Tosi hienoa että Harri on onnistunut laihdutuksessaan ja tuntee olonsa paremmaksi, mutta tapa jolla tähän on päästy on kyllä ihan päin helvettiä. Ei tuollaista saisi edes mainostaa, ei kaikki ole niin (säkenöivän älykkäitä ja) tiedostavia energia-asioissa kuin minä! Mitä jos joku ottaa tuosta mallia ja menee säästöliekille, rikkoo sisäelimensä ja kaiken päälle tukirankansa ja lihakset? Olen ennenkin lukenut IL:stä laihdutusjuttuja ja ne on yleisesti ottaen olleet aika ok, mutta nyt meni yli.

Itsehän olen sitä mieltä, että jos meinaa kunnolla alkaa painoa menettämään, niin kannattaa jutella esimerkiksi ravintoterapeutin kanssa, tutkia asioita – esimerkiksi eri ruokavalioita – itsekseen ja kokeilla mikä on itselle paras. Pitäisi esimerkiksi tiedostaa se, että jos saa liian vähän energiaa koko ajan, niin kroppa menee säästöliekille ja paino ei liiku mihinkään tai jos liikuu niin ylöspäin. Niitä on oikeasti sellaisia ihmisiä jotka sanoo että ”syön niin vähän mutta en laihdu”. Normaalistihan tällainen syön-niin-vähän-ihminen ei tajua syövänsä esimerkiksi lasten lautaselle jättämiä ruokia tai napostelevansa koko ajan. Mutta on niin oikeasti sellaisia ihmisiä jotka syö tosi vähän mutta paino ei putoa. Ratkaisu: syö enemmän. Kroppasi on säästöliekillä ja pitää kynsin hampain kiinni kaikesta energiasta eli vararavinnosta eli läskistä mitä siinä on. Tähän auttaa kuitenkin energiamäärien laskeskelu vaikka se tylsää onkin. Energiamäärien laskeskelussa auttaa ruokapäiväkirja. Vaikka sekin on tylsää.

Yksi asia tuossa jutussa oli hyvää: Harri sanoo että ”Vain silloin laihtuu, kun kuluttaa enemmän kuin syö. Matematiikka on yksinkertaista, eikä ole olemassa isoluisia ihmisiä”. Mutta hei, 600kilokaloria päivässä ja sitä pitää oikeen mainostaa??? JOKU ROTI SENTÄS!!!

Olisi mielenkiintoista seurata tilannetta ja katsoa esimerkiksi vuoden tai kahden päästä että onko 60 kiloa pysynyt pois ja onko liikunta-annos päivässä yhä sama. Enpä usko että on, kumpikaan.

The great danes

Ei, nyt ei puhuta koirista, nyt puhutaan Rasmusseneista. Tanskan pääministeri Rasmussen valittiin NATOn pääsihteeriksi, mikä on hyvä, sillä Rasmussen on niin kuiva ja nuiva ja sanoi Turkille että kuulkaas meillä on täällä sellainen juttu kuin sananvapaus. Hyvä Rasmussen! Rasmussenin edeltäjä Rasmussen ei ole antanut kommenttia. Rasmussenin seuraaja Rasmussen taas on erikoinen henkilö, sillä hänet tunnetaan (HS.fi:n mukaan) impulsiivisena ketjupolttajana, joka puhuu kansanomaisen rennosti ja rakastaa pitkiä, kosteita illallisia. Rasmussen siis ei ole kuiva ja nuiva kuten Rasmussen.

Ja ihan totta, RASMUSSEN! Poul Nuryp Rasmussen aloitti Rasmussenien valtakauden vuonna 1993. Anders Fogh Rasmussen jatkoi 2001 ja nyt kun Rasmussen meni sinne NATOon niin Lars Løkke Rasmussen jatkaa.

Rasmus Nalle on muuten tanskalainen.

No nyt kun Juutinmaalla ollaan niin tsekatkaapa vielä Eva Solo, Georg Jensen ja Blomus.
Eva Solon uusi picnic-pullo on soma
eva solo picnic flask
ja jo (ainakin meillä) klassikoksi muodostunut karahvi kaunis ja käytännöllinen. Punaviinitippoja ei ole löytynyt muualta kuin lasista ja karahvista sen jälkeen kun tämä tuli käyttöön.
eva solo carafe.
Georg Jensenin kynttilänjalka on mielettömän kaunis
Georg Jensen Glow
ja sitä on saanut myös mustana.

Blomuksen lampetti on majesteetillinen
Blomus lampetti
ja tuoksulyhty selkeälinjainen.
Blomus aromatherapy burner

Georg Jenseniä ja Eva Soloa myy ainakin Stockmann Helsingin keskustassa. Georg Jenseniä löytyi myös Napapiiriltä ja Eva Soloa Anttilasta. Kastrupin lentokenttä on ihan lostava paikka ostella näitä Tanskan ihmeitä, siellä tulee runsaudenpula. Että tiedoksi vaan jos olette menossa Tanskaan lentämällä taikka sitten jos teillä on siellä joku välilasku. Tanskalaiset osaa.

P.s. Mulla on synttärit viikonloppuna ;D

Ennustaja

Posted On 20.03.2009

Filed under Hörhöily, I lovez

Comments Dropped leave a response

Minulle on monta kertaa käynyt niin, että minä aivan välttämättä haluan jotakin, mutta sitä nimenomaista asiaa ei löydy mistään. Sitten odotan puoli vuotta tai vuoden tai jopa kolme, niin kylläpä on juuri sellaisia asioita pilvin pimein markkinoilla. Esimerkkejä seuraa… tässä on kokemuksia 15 vuoden ajalta joten elkää ihmetelkö kellohameita ym.

Halusin tummansinisen täyspitkän täyskellohameen. Ei ole. Ei missään. Tein itse. Meni vähän aikaa ja jopa rupesi löytymään.

Halusin farkkuhaalarit. Ei ole missään. Tein itse. No kohta taas löytyi.

Halusin joulunpunaiset täyspitkät verhot, sellaiset joiden puna kääntyy vähän siniseen, ei oranssiin. Kankaan piti olla yksinkertaista, ei mitään kuosiin kudottuja kuvioita ja todellakin yksiväristä. Tätä kangasta metsästettiin kissojen ja koirien kanssa 3 eri kaupungista. No viimein löytyi Ikeasta Espoosta.

Korkeakorkoiset puukengät.
Swedish Hasbeens
Katselin niitä 3 vuotta sitten Barcelonassa, mutta en löytänyt sopivia. No nyt niitä tursuaa joka paikasta. Mm Kemikaalicocktailin Noora bloggaa niistä, niitä on Bronxin kevään mallistossa, Schollin mallistossa jne. No silloin en ostanut korkeakorkoisia mutta ostin puukengät kuitenkin. Ne on olleet kivat.
Noora muuten on Miltton Showroomissa tänä viikonloppuna Eco Stylist kilpailun finaalissa. Hänen sanansa muodin suhteen siis ilmeisesti painaa jonkun verran.

Pyöreäkärkiset korkeakorkoiset kengät oli haaveena pari-kolme vuotta sitten. Silloin sorruin viimeisen kerran kompromissiin. Mun kengissä piti olla hiukan paksumpi mutta muotoiltu korko, ei piikkikorko, sekä hiukan paksumpi pohja. No tuli piikkikorko ja lättypohja. Paljonpa olenkin niitä kenkiä käyttänyt… No joka tapauksessa, ennen kuin tein tuon kompromissiostoksen, kävin yhdessä jos toisessa kaupassa etsimässä Kenkiä. Yhdessä kaupassa mulle jopa sanottiin että ”se pyöreäkärkisyys on itse asiassa menossa jo hikan muodista pois”. Mun ilme myyjälle oli että O_o. No siitä kaupasta en ostanut mitään… Vuosi sitten löysin Kenkäfriikistä The Kengät. Ne on ihanat. Niissä on platoo-pohja, kauniisti siroksi muotoiltu paksumpi korko ja ne on mustaa mokkanahkaa. Ne on mun aarteet ja niitä käytetään vain erikoistilaisuuksissa.

Hulmuava pitkä mekko esimerkiksi sifongista vuosi sitten. En osannut tehdä enkä jaksanut opetella. Lisäksi olin siinä uskossa että paljon hulmuavaa+leviä perse=vielä leviämpi perse. No nyt Marimekko repäisi.

Huolimatta pyrssin koosta taidan varastaa mallin, ryhdistäytyä ja tehdä syvänpunaisen kappaleen itselleni.

Viime syksynä hain punaisia kynttilälyhtyjä parvekkeelleni. Mistään ei löytynyt YHTÄÄN kelvollisen näköistä lyhtyä ja yleisesti ottaen kaikenlaisia roikkulyhtyjä oli tosi vähän tarjolla. Ehdin jopa tilata lyhdyt lasinpuhaltajalta joka ei kyllä ikinä toimittanut tilausta. Muurlan lasi oli käsitykseni mukaan juuri lopettanut punaisen Jääpuikon valmistamisen, harmitti vietävästi. Niitä ei löytynyt kaupoista eikö verkkokaupasta. Ihmeellistä kyllä on, että niitä yhä näkyy Muurlan Lasin verkkosivuilla.
Onnekseni neuvokas siskoni löysi niitä kokonaista 7 kappaletta (ensin 2, myöhemmin 5). Puoli vuotta myöhemmin joka kauppa tursusi kaikennäköisiä kynttilälyhtyjä. Luulisi että syksyn pimeneviin iltoihin juuri kannattaa myydä kynttilätuotteita, mutta ilmeisesti luulisin väärin…

Viimeksi kuukausi sitten hain jykeviä isoja viinilaseja. Siis isoja, tilavuus vähintään puoli litraa. Ei ole, on loppu. Helluni sanoi näsäviisaasti ”odotas nyt puoli vuotta”. Heehee. Sillä kertaa isoja viinilaseja ihme kyllä löytyi, mutta ne eivät ole NIIN jykeviä kuin halusin. No ehkä TÄMÄ oli sitten se viimeinen kompromissi. Lasit maksoivat 9e/6kpl joten jos tulee tappelu niin näitä saa sitten heitellä. Ehkä tämä on sitten suotava kompromissi.

Olen siis jonkin sortin ennustaja trendien ja sensellaisen suhteen. Se ei ole kivaa, koska olen niin paljon aikaani edellä. Toisaalta se on kivaa, koska silloin tällöin voi myhäillä että ”minä vuosi sitten….”.

« Edellinen sivuSeuraava sivu »