Pettymys
Tämä kirjoitus sisältää vulgääriä kieltä. Jos et kestä vulgäärisyyttä, niin lopeta lukeminen nyt ja suunnista muille sivuille.
Olin aamuna aivan hiilenä kun kurkkasin someen, nyt olen jo hiukan lientynyt, enää vain pettynyt. Hiileentymisen ja pettymisen syy oli se, että useat ihmiset, joiden ajattelin olevan aivan järkeviä ja tasa-arvoa kannattavia ihmisiä, ovatkin moukkia, eivätkä kannata tasa-arvoa ollenkaan. Kyse on tietysti presidentinvaaleista ja siitä, että ketä ehdokkaat nussivat.
Näiden ihmisten mielestä Niinistö olisi parempi presidentti kuin Haavisto, koska Haavisto on homo. Miten voi aikuisia ihmisiä näin paljon kiinnostaa se, kenen kanssa aikuiset itsemäärämisoikeuden omaavat ihmiset makaavat? Pitäisikö tässä olla peloissaa siitä, että joku alkaa minunkin naimisia kyttäämään? Että missä asennossa ja mihin aikaan päivästä?
Tämä homohomma verhoillaan erilaisin perustein. Useat niistä eivät pidä vettä. Esimerkiksi:
Eihän Suomen puolustusvoimien ylikomentaja voi olla sivari!
Hei, Suomen puolustusvoimien ylikomentaja viimeiset 12 vuotta on ollut punainen nainen, joka ei ole suorittanut asevelvollisuutta ensinkään. Haavisto on suorittanut asevelvollisuuden. Nyt tietysti joku näppärä sanoi, että ”no hööhöö eihän naisilla ole asevelvollisuutta”. Tässä keskustelussa ei oteta kantaa Suomen armeijan tasa-arvoisuuteen, vaan siihen, että onko ehdokas tai presidentti suorittanut asevelvollisuuden.
Toinen esimerkki, mihin vedotaan on ”no eihän se Haavisto edes pääsis vierailuille maihin kun se on homo, ainakaan muslimimaihin”. Öööö. Ulkopolitiikkaa ei tehdä nussien vaan diplomatian voimin. Haavisto on oivallinen diplomaatti. Sehän on jo nähty, kun hän on käynyt MUSLIMIMAISSA sovittelemassa rauhan puolesta.
Yksi perustelu on, että ”miltä se nyt näyttäisi jos Suomen ensimmäinen nainen olisi mies”. Ajatelkaa, viimeiset 12 vuotta Suomen ensimmäinen nainen ON ollut mies! Ihan hyvinhän se on toiminut. Kaiken lisäksi, pitäisikö perhesuhteiden vaikuttaa siihen millaisen luottamustoimen tai työpaikan ihminen saa Suomessa? Minä en varmaan saisi sitä ja tätä ja tuota työpaikkaa ja luottamustointa koska elän susiparin toisena osapuolena, se toinen puolikaskin on välillä vähän vinksallaa, isäni on sellainen ja tällainen ja äiti tuollainen, siskosta nyt puhumattakaan!
Kolmas, ehkä huvittavin on ”mitä muutkin meistä ajattelevat”. No ajattelevat mitä ajattelevat. Länkkärit tuskin paskan välittävät siitä, kenen kanssa se Suomen presidentti sänkynsä jakaa. Eivätkä näytä muutkaan maat välittävän. Suomalaisten suuri synti on aina ajatella ”mitä ne muutkin meistä ajattelevat”. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat, kunhan eivät päälle karsi. Enkä minä usko, että kukaan tänne hyökkää, vaikka presidentti olisi aseksuaali!
Toiset, paremmat kritiikit ovat tyyliä ”ei ole koskaan valmistunut muuta kuin ylioppilaaksi”. Tuo minuakin vähän mietityttää, se on tietty signaali siitä, että kaksikymppisenä Haavisto oli ehkä sellainen, että ei saattanut aloittamiaan asioita loppuun. Siis oli ehkä. 20 vuotta sitten. Mistä me tiedämme, miksi Haavisto jätti opinnot kesken? Kaiken lisäksi siitä on kaksikymmentä vuotta, voipi EHKÄ olla, että Haavisto on muuttunut, aikuistunut ja kehittynyt ihmisenä. Lisäksi kuulkaas kokemus korvaa joskus formaalin koulutuksen. Tai ei korvaa, vaan tekee tarpeettomaksi.
Jos kerran olette sitä mieltä, te tumpelot, että Niinistö on parempi, niin perustelkaa se muilla tavoin, kuin että ”no eihän homo voi olla Suomen presidentti”. Voipas. Homous on ominaisuus, jota ei ole itse valittu. Niinollen sitä ei voi käyttää esteenä luottamustoimeen tai vaikkapa virkaan valittaessa. Jos käytetään, niin saman tien voi käyttää klausuuleja ”ei naisia tähän toimeen” tai vaikkapa ”vasenkätiset vankilaan”. Sanoisitte ennemmin vaikka että ”en halua Haavistosta presidenttiä, koska Haavisto on vihreä”. Antaisitte itsestänne fiksumman kuvan. Tai hei, mitä jos vaikka keksisitte miksi Niinistö on PAREMPI kuin Haavisto. Jos ainoat väitteet väittelyssä muodostuvat siitä, miksi toinen on huonompi, kannattaa olla hiljaa….
Minusta molemmat ehdokkaat ovat hyviä, molemmilla on kansainvälistä kokemusta, molemmat ovat kypsiä aikuisia. Haavisto ottaa paremmin ja selkeämmin kantaa asioihin. En minä oikein muita eroja noista keksi.
Olen jo päättänyt ketä äänestän toisella kierroksella, mutta enpä kerro teille, lälläsläää ❤
Samppanjamaistiaiset II & III
30.11.2011
Filed under Ei kannata tehä huonoa ruokaa, Hörhöily, I lovez, Maailmanparannus
Meillä oli kesällä ensimmäiset samppanjamaistiaiset maailmanlopun hilpeissä meiningeissä. Sen jälkeen on järjestetty kahdet maistiaiset, joista toisesta tulee tynkäraportti (koska kämmäsin puhelimen kanssa eikä oma muisti riitä niin pitkälle) ja toisesta kokonainen.
II
Alkupalana oli kauraleipää, lohilevitettä ja haaparouskusalaattia, tomaattikuutioita ja rucolaa, lisäksi marinoituja latva-artisokan sydämiä. Palanpainikkeena oli Gosset Excellence, jonka ensimmäinen siemaus aiheutti irvistyksen hapokkuudella ja kuivuudella. Gosset on hiukan paahteinen ja siitä puuttuu jälkimaku. Maku taittuu hapokkaasta paahteiseen ja häviää nopeasti. Maku paranee kun juomaa seisottaa lasissa vähän aikaa.
Välijuomana Baron-Fuente grande reserve brut. Siinä on mahtava aprikoosinen tuoksu ja hyvin hapan maku. Maussa kulkevat rinnan se happamuus ja hyvä hedelmäinen maku mutta se happamuus dominoi, mikä ei ole hyvä. Jos tätä tarjotaan esim alkumaljaksi niin juon kyllä mutta en osta itse.
Pääruokana oli tattirisottoa, joka oli älyttömän hyvää. Jälkkärinä oli superkeksejä joita tein hiukan säätäen Kinuskikissan ohjeella.
Kolmatta samppanjaa en muista, mutta illan kulkua kuvaa se, että emäntä sanoi jossain vaiheessa että ”mun pitää kaataa lisää ku en ehtiny äskön maistaa”. Muistiinpanoissa lukee myös että ”Oikein hyvä mutta ei mitenkään erikoinen. Voi ostaa toistekin.” mutta en tiedä mihin juomaan tämä kommentti viittaa. Totuuden nimissä täytyy sanoa että nestemäiset nautintoaineet eivät rajoittuneen samppanjaan, kulutimme myös emännän ouzo- ja luumuliköörivarastoja…
III
Kolmannella maistiaiskerralla kokoonuimme toisen pks:lla asuvan jäsenen luokse. Tarkoituksena oli syöpötellä ja juopotella, saunoa ja jatkaa matkaa Baariin jossa emännän isäntä soitteli levyjä.
Ilta alkoi isännän tekemällä tervetuliaismaljalla, jonka aineksia ei kukaan muista. Drinkki koottiin viinakaapin pullonjämistä ja se maistui kaikille.
Alkupalaksi oli tällä kertaa ”sapasta” (mikä ärsyttävä sama tuokin on), tarkemmin eriteltynä hevosen suolalihaa, luomukalkkunaa, mustaviinimarjahyytelö ja Kantolan Valituilta hienoja ruiskeksejä. Juomana oli Taittinger rosé. Taittinger tarjosi miedon tuoksun jossa oli häviähdys jostain, jota kukaan maistajista ei saanut kiinni. Rosé on helppo juotava, lattea, maussa on vähän marjoja ja kokonaisuus on neutraali.
Pääruokana oli modattu italalialainen pastavuoka Chocochilin ohjeella. Unohdin ostaa herneitä joten vaihdoin ne kidneypapuihin. Vuoka oli hiukan kuiva, mutta maistuva. Lisäksi oli vihreähköä salaattia. Juomana oli Blondel Premier Cru, jonka maistoimme neutraaliksi ja helpoksi juotavaksi jossa mikään ei töki. Kokonaisuus on pehmeä ja jäsen J sanoi maun olevan kolmiulotteinen. Kun kuplivaa ottaa suuhun yhtä aikaa ruuan kanssa, juoman maku muuttuu ja vahvistuu ihmeesti ja lopputulos oli hyvä!
Jälkiruokana oli valikoituja suklaakonvehteja ja juomana Louis Massing brut réserve, joka on hyvä seurusteluun. Juoma on kuiva ja mauton. Vaikka juoma on ”mauton” niin maku tulee kuitenkin kolmessa vaiheessa joissa ensimmäisessä on vähän makua, toisessa lyö tyhjää ja kolmanneksi tulee ensimmäistä vaihetta voimakkaampi maku takapotkuna. Arktinen Haapa ei tykkää, mutta jäsen J voisi juoda tätä kuumana kesäpäivänä.
Ilta jatkui siinä sitten saunalla ja Baarilla, jonne jäsen A jäin valomerkkiin asti ja kaksi muutä jäsentä luovuttivat paljon ennen sitä.
Ennen-jälkeen III
Tämä ensi kevättä varten tiedoksi, ballerinakelit taitaa tältä vuodelta olla jo ohi.
Ballerinat on kätevät ja yksinkertaiset kengät. Pienet ja helppo ottaa mukaan esim varakengiksi jos laittaa korkkarit jalkaan.
Ballerinoja voi kaapissa olla montaa väriä, minä halusin punaiset, mustat ja harmaat. Koska en osta mitään mikä ei ole juuri sitä mitä haluan TAI mitä ei helposti voi tuunata semmoiseksi mitä haluan, olen saanut aikaiseksi hamstrata kaappiini vasta mustat. Punaiset olivat väärän punaisia. Sopivat harmaat maksoivat liikaa.
Mustat olivat ihan jees ostokunnossa, ihan perusballerinat rusetilla. Rusetti oli ohutta nyöriä eikä sillä ollut mitään muuta funktiota kuin koristaa. Rusetti ei tämmöisellä funktiolla oikein sovi mulle, halusin jotain muuta. Päätin niitata. Hain oikeanlaisia niittejä vaikka mistä (ja ostin vääränlaisiakin mutta niillekin on jo käyttötarkoitus tiedossa) ja sitten näin tähtiä.
Tässä kuvassa ennen-vaihe sekä vaiheessa-vaihe:
Valmis:
Rusetit oli kiinnetty kenkiin muutamalla pistolla, joten ne sai helposti pois. Tähdet ovat metallia ja niiden sakaroiden kärjissä on piikit. Piikit työnnetään koristeltavan materiaalin läpi ja taitetaan – minä taitoin tähden keskustaa kohti – ja sillä siisti. Piikit menivät helposti nahasta ja kankaasta läpi.
Tähdet eivät aivan peitä pistojälkiä, mutta melko hyvin. Jos jotakuta häiritsee kengissäni tähtien lomasta näkyvät neulanpistojäljet, kääntykööt katselemaan muualle:P
Noin kuukausi tämän väkertämiseen jälkeen luin lööpistä että tänä syksynä tähdet ovat muotia. Olenkohan joskus sanonut että olen ennustaja…? 😀
Ennen-jälkeen II
Tilasin taannoin Olivia-lehden ja sain tilaajalahjaksi IvanaHelsingin suunnitteleman pörssin mallisen iltalaukun. Malli oli hyvä, kuosi huono. En pidä kuosin kuvista ja pohjavärikin oli liian kuparinruskea. Pidän vaaleanruskeasta ja beigestä. Mummovärejä.
(Tajusin tämän ennen-jälkeen idean siinä vaiheessa kun kuositus oli jo tekovaiheessa, pörssin alareunassa näkyy uusi kangas mukapiiloon taiteltuna)
Ei muuta kuin neulaa, lankaa ja kangasta kauniisiin kätösiin ja pörssille takki päälle. Kankaaksi valitsin harmaan satiinin. Se sopii hyvin garderoobiini, siellä on ennestään mustia, punaisia ja harmaita rytkyjä. Ja vähän niitä mummovärejäkin.
Otin laukusta kaavat neulaamalla kaavamuovia pussi päälle ja piirtämällä saumat, yläosan laskoksissa piti vähän mennä fiilispohjalta. Leikkasin kappaleen ja ompelin kankaan pussiksi. Ompelin pussin käsin metallikehyksen reunaan. Tulos on siisti ja tätä pörssiä on käytetty jo monta kertaa kekkereissä. Se on hyvänkokoinen, sinne mahtuu vaikka mitä! Tykkään!
Ennen-jälkeen I
Onpas jääny päivitteleminen vähälle. Nyt aloitan ennen-jälkeen kuvien sarjan, jossa esittelen käsitöitä ja koirantöitä. Ensimmäisenä viimeksi mainittu eli koirantyö.
Minulla on siis koira, se on nyt 1v 10kk ikäinen. Koiralla ei ole mitään muuta tapaa tutkia ja tunnustella ympäristöä ja sen esineitä kuin suu. Joskus tutkiminen menee liian pitkälle, niin kävi tässä tapauksessa. Oli muuten hankala pysyä viilipyttynä kun tulin kotia ja lattialla oli levällään kirjoja joista yksi oli silputtu aika pieneksi. Tai no tämän yhden kansi. Alkuperäistä ennen-kuvaa mulla ei ole, koska en tapaa kuvailla kirjojani. Vois kyllä olla hyvä mahdollista tulipaloa ja vakuutuskorvaushakemusta varten…
Siis, ennen:
Ja korjausoperaation jälkeen:
No, positiivinen puoli tässä on se että mun koira on niin fiksu että se ei pelkästään tee työstötöitä tai puutarhuroi, se myös lukee. Eikä mitä tahansa lööppilehteä vaan Timanttisutraa! Lukukokemus tapahtui muistaakseni viime kesänä, jolloin koira oli alle puolivuotias. Viimeisin innostus on sohvatyynyt, ne viettää tätä nykyä päivänsä pois sohvalta, makuuhuoneessa portin takana.
Šamppanjamaistiaiset
12.07.2011
Filed under Ei kannata tehä huonoa ruokaa, Hörhöily, I lovez, Maailmanparannus
Šamppanja kirjoitetaan suomeksi šamppanja, ei samppanja tai shamppanja.
Meillä oli firmaan kesäjuhlat tuossa ennen juhannusta. Joku sai loistavan idean pitää šamppanjamaistiaiset etkoina. Meitä oli kolme ja kukin toi yhden šamppanjan maisteltavaksi.
Maisteltavat kuohuvat olivat
1) Nicolas Feuillatte Brut Réserve Particulière (pieni pullo, kyllä)
3) Charles Heidsieck Brut Réserve
Kyytipoikina oli mansikkeja ja tuplasuklaa-fanipaloja.
Arviot olivat:
1) liian hapokasta, ei hyvä kenenkään mielestä, ei sovi yhtään mansikin kans. No onneksi oli pieni pullo.
2) parempi kuin edellinen, hedelmäisempi, hyvä. Sopii hyvin mansikin kans.
3) tosi hyvä edellisten jälkeen. Ei kovin hapokas.
Johtuikohan Charlesin hyvä arvio siitä että alla oli jo se yks samppapullo? 😀 Insinööritapaan arviot ovat lyhytsanaisia ja ytimekkäitä (huolimatta siitä että läsnä oli ainakin yksi henkilö joka omaa tosi kovan bullshit-generaattorin), mitä sitä muuta kaipaa? Yllättäen kaikki arviot olivat myös yhteneväsiä vaikka esim yksi arvioija tykkää kuivasta ja toinen hedelmäisestä, vähintään puolikuivasta (ei siis rutikuivasta yhtään).
Itse aion toistekin ostaa Victoirea ja Charlesia, Nicolas jääköön kauppaan.
Tilaisuuden tunnelma oli rento, iloinen ja kupliva, mikä oli hiukan omituista koska osallistujista 2 tiesi saavansa potkut ja 1 myydään karjana liikkeenluovutuksen yhteydessä.
Sovimme, että toinenkin maistelutilaisuus pidetään, sitten syssymmällä. Silloin voisi yhdistellä kuplivia ruokaan.
Oli mukavaa, seuraavaa kertaa odotellessa!
Valitusvirsi
En tykkää ihmisistä jotka on niin vitun sivistyneitä ja koulutettuja että pyörittelevät silmiään kun kyselen omia ihmeellisiä kysymyksiäni.
En tykkää ihmisistä jotka on niin kuul ja hip ja pop että halveksivat sellaisia jotka eivät ole trendien huipulla ja kulje kahviloissa kuulien ja hippien ja poppien kavereidensa kanssa.
En tykkää ihmisistä jotka ovat niin täynnä itseään että puhuvat itsestään koko ajan, puhuvat päälle ja kommentoivat joka vitun asiaan joka vitun kokouksessa omilla kokemuksillaan. Joo, olette helvetin tärkeitä.
En tykkää ihmisistä jotka eivät selvitä konflikteja vaan lakkaavat sanomasta päivää.
En tykkää ihmisistä jotka hakeutuvat seuraani mutta eivät jaksa kuunnella. Katse alkaa harhailla ja kunnon kommentteien sijasta kuuluu vain ynähdyksiä.
En tykkää ihmisistä jotka vain valittaa, joilla ei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa mistään.
En tykkää ihmisistä jotka pistävät aina paremmaksi. Jos joku kertoo sairastavansa migreeniä niin näillä kavereilla on vähintään terminaalivaiheen syöpä.
En tykkää ihmisistä jotka ovat ihan käsiä. Joka asiassa.
En tykkää ihmisistä jotka eivät osaa keskustella normaalisti vaan keljuilevat kaikesta.
En tykkää ihmisistä joissa ei koskaan ole mitään vikaa. Tai ainakaan sitä ei myönnetä. Edes itselleen.
En tykkää ihmisistä jotka eivät kuuntele vaan kysyvät juuri selitettyä asiaa. Useaan kertaan.
En tykkää loisista.
Tykkään kun S jaksaa selittää mulle tieteellisiä asioita ihmisen päästä.
Tykkään kun T jaksaa esitellä mulle uusia musiikillisia asioita.
Tykkään kun P kuuntelee ongelmia ja kommentoi niitä kauniisti ja rakentavasti.
Tykkään kun A on hip ja pop mutta silti niin maanläheinen ja mukava.
Tykkään kun J otti itseensä sanomisista mutta meni sinne (siis itseensä) ja totesi että puhumme asiaa. Konflikti selvitetty. Sanomme edelleen päivää ja paljon muutakin.
Tykkään kun M:llä ja K:lla on nasevia ja osuvia kommentteja mutta osaavat olla myös hiljaa.
Tykkään kun T on ihan käsi jossain ja myöntää sen mutta on silti tosi hyvä joissain toisissa asioissa. Tasaa työnjakoa.
Tykkään kun T löytää karmeasta tilanteesta positiivisia asioita.
Tykkään että opin kerrasta. No en opi, mutta siltä se muille näyttää kun kirjoitan kaiken ylös eikä tarvi kysellä toista kertaa.
No ei tästä nyt ihan pelkästään valitusvirsi tullut 🙂
Ameriikan ihmemaa
Jatketaan nyt homoteemalla. Tämä ei kyllä mitenkään liity kirkkoihin.
Pentagon on ilmoittanut värvääjille että homot on hyväksyttävä armeijaan. HS kirjoittaa että ”Yhdysvaltain puolustusministeriö kertoi tiistaina ohjeistaneensa asevoimien värvääjiä hyväksymään homojen ja lesbojen hakemukset palvelukseen. ”
Siis anteeksi mitä? Mistä ne hakemusvaiheessa tietää että hakija on homo tai lesbo? Onko siinä hakemuslomakkeessa kysymys seksuaaliesta suuntautumisesta? Miksi???++
Hajukoe
Olen lukenut kaikenlaista liittyen deodoranttien ja antiperspiranttien haitallisuuteen. Joissakin antiperspiranteissa on alumiinia, joka tukkii hikihuokoset niin että hikoilu vähenee. Apteekin kamat on niin stydejä että jopa lopettavat hikoilun kokonaan. Paitsi mulla. Alumiini on joissakin kirjoituksissa (ja tutkimuksissa?) liitetty rintasyöpään.
Deodorantit taas estävät hien hajua mutta eivät vähennä varsinaista hikoilua.
Mulle hikoilu on jonkinmoinen ongelma ja olen tehnyt siitä empiirisiä tutkimuksia.
1) Hikoilen yleensä niin paljon että kainalot ovat paidasta märät
2) Jos kainalossa on antiperspiranttia, niin hien ja kemikaalin sekoitus tarttuu paitaan. Paitojen kainalot kovettuvat ja muuttavat väriä. Vaikka antiperspirantin tarkoitus on vähentää hikoilua niin ei se mulla niin tee. Paitsi ne apteekin myrkyt.
3) Jos dödö pettää, haju on karmea.
4) Paidan väri ja materiaali vaikuttaa dödön petäämisen jälkeen siihen karmeaan hajuun. Valkoisessa paidassa en haise NIIN pahalle, mustassa, tummanruskeassa ja tummanpunaisessa haisen kalmolle (tosin en ole koskaan ruumista haistanut, tämä on enemmänkin kielikuva). Tämä johtunee jostakin mustasta väriaineesta jota käytetään myös värisekoituksissa. Musta tekokuitupaita on ihan killeri. Valkoinen puuvillapaita ei ole niin paha. Mutta valkoisen paidan kainalot kellastuvat.
Tulin Napapiirille 3 viikoksi metsälle. Olin 2 viikkoa lomalla ja nyt teen viikon töitä täältä jotta pääsen vielä ensi viikonloppuna metsään. Olen koko ajan ollut käyttämättä dödöä. Olen tarponut metsässä, suolla, risukossa, pusikossa ja vaikka missä, selässä jakkarareppu jossa on kirves, eväät, yli 2l nestettä, joskus varavaatteita, kartat, kompassi jne ja olalla pyssy. Olen ollut litimärkä sekä päältä (suolla ja lumisateessa kastuu) että sisältä (hiki). Silti paidat eivät haise. Hiki kyllä haisee hielle mutta ei millekään ruumiille. Ja tosiaan paidat eivät haise, monesti olen pitänyt samaa paitaa pari päivää.
Tämän kokeilun tarkoitus on myös pitempiaikainen. Olen lukenut, että se antiperspiranteissa käytetty alumiini jää niihin hikirauhasista ulosjohtaviin kanaviin. Tästä aiheutuu kuulema vaikka minkälaista haju- ja muuta ongelmaa. Saattaa kestää viikkoja ennen kuin alumiiniyhdisteet ovat tulleet kehosta pihalle kun on lopettanut dödön käyttämisen. Sitten haju- ja hikoiluongelma pitäisi olla pienempi ja pitäisi pärjätä vähemmillä myrkyillä. Olen nyt 3 viikkoa alumiinittomana ja ensi viikolla, kun palaan toimistolle, jotain hajunestoa on käytettävä. Kokeilen silloin jotain luonnomukaista deodoranttia, esim Biothermin ekosertifioitua dödöä. Voi olla että se nyt riittääkin hienhajun estämiseksi. Tai sitten ei. Jos riittää, niin jäljelle jää ongelma nimeltä märät kainalot. Mutta ainakaan en haise.
Raportoinen ensi viikolla kestääkö dödö vai ei.
Siviilit
Hesari kertoo, että HSL lisää siviliasuisia lipuntarkastajia joukkoliikennevälineissä.
Koska olen epäluuloinen vieraita kohtaan, niin tässä ei käy hyvin. Oletetaan nyt että joku tavallisen näköinen jamppa tavalliset vaatteet päällä tulee kysymään multa lippua kun olen vaikkapa metrossa. Minähän en kelle tahansa jantterille mitään omaisuuttani jaa, joten todennäköisesti saan tarkastusmaksulipun. Mutta voiko lippuja ja lappuja saada siviilihenkilöltä?
Joo, joo, ei se tyyppi olisi siviilihenkilö, se vaan olisi pukeutunut kuten siviilihenkilö. Kyse onkin siitä että minähän en tiedä onko kyseinen henkilö oikeasti siviiliin pukeutunut lipuntarkastaja vai joku hörhö joka haluaa ryöstää mut. Niinpä, jos joku siviilipukuinen tyyppi tulee kyselemään minulta matkalippua (tai puhelinta tai lompakkoa tai ihan mitä vaan), niin todennäköisesti nostelen kulmiani ja esitän että en huomannut että joku puhui mulle. Niinhän suomalaiset tekee, eikös vaan?
ArktinenHaapa 