Pettymys
Tämä kirjoitus sisältää vulgääriä kieltä. Jos et kestä vulgäärisyyttä, niin lopeta lukeminen nyt ja suunnista muille sivuille.
Olin aamuna aivan hiilenä kun kurkkasin someen, nyt olen jo hiukan lientynyt, enää vain pettynyt. Hiileentymisen ja pettymisen syy oli se, että useat ihmiset, joiden ajattelin olevan aivan järkeviä ja tasa-arvoa kannattavia ihmisiä, ovatkin moukkia, eivätkä kannata tasa-arvoa ollenkaan. Kyse on tietysti presidentinvaaleista ja siitä, että ketä ehdokkaat nussivat.
Näiden ihmisten mielestä Niinistö olisi parempi presidentti kuin Haavisto, koska Haavisto on homo. Miten voi aikuisia ihmisiä näin paljon kiinnostaa se, kenen kanssa aikuiset itsemäärämisoikeuden omaavat ihmiset makaavat? Pitäisikö tässä olla peloissaa siitä, että joku alkaa minunkin naimisia kyttäämään? Että missä asennossa ja mihin aikaan päivästä?
Tämä homohomma verhoillaan erilaisin perustein. Useat niistä eivät pidä vettä. Esimerkiksi:
Eihän Suomen puolustusvoimien ylikomentaja voi olla sivari!
Hei, Suomen puolustusvoimien ylikomentaja viimeiset 12 vuotta on ollut punainen nainen, joka ei ole suorittanut asevelvollisuutta ensinkään. Haavisto on suorittanut asevelvollisuuden. Nyt tietysti joku näppärä sanoi, että “no hööhöö eihän naisilla ole asevelvollisuutta”. Tässä keskustelussa ei oteta kantaa Suomen armeijan tasa-arvoisuuteen, vaan siihen, että onko ehdokas tai presidentti suorittanut asevelvollisuuden.
Toinen esimerkki, mihin vedotaan on “no eihän se Haavisto edes pääsis vierailuille maihin kun se on homo, ainakaan muslimimaihin“. Öööö. Ulkopolitiikkaa ei tehdä nussien vaan diplomatian voimin. Haavisto on oivallinen diplomaatti. Sehän on jo nähty, kun hän on käynyt MUSLIMIMAISSA sovittelemassa rauhan puolesta.
Yksi perustelu on, että “miltä se nyt näyttäisi jos Suomen ensimmäinen nainen olisi mies“. Ajatelkaa, viimeiset 12 vuotta Suomen ensimmäinen nainen ON ollut mies! Ihan hyvinhän se on toiminut. Kaiken lisäksi, pitäisikö perhesuhteiden vaikuttaa siihen millaisen luottamustoimen tai työpaikan ihminen saa Suomessa? Minä en varmaan saisi sitä ja tätä ja tuota työpaikkaa ja luottamustointa koska elän susiparin toisena osapuolena, se toinen puolikaskin on välillä vähän vinksallaa, isäni on sellainen ja tällainen ja äiti tuollainen, siskosta nyt puhumattakaan!
Kolmas, ehkä huvittavin on “mitä muutkin meistä ajattelevat“. No ajattelevat mitä ajattelevat. Länkkärit tuskin paskan välittävät siitä, kenen kanssa se Suomen presidentti sänkynsä jakaa. Eivätkä näytä muutkaan maat välittävän. Suomalaisten suuri synti on aina ajatella “mitä ne muutkin meistä ajattelevat”. Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelevat, kunhan eivät päälle karsi. Enkä minä usko, että kukaan tänne hyökkää, vaikka presidentti olisi aseksuaali!
Toiset, paremmat kritiikit ovat tyyliä “ei ole koskaan valmistunut muuta kuin ylioppilaaksi”. Tuo minuakin vähän mietityttää, se on tietty signaali siitä, että kaksikymppisenä Haavisto oli ehkä sellainen, että ei saattanut aloittamiaan asioita loppuun. Siis oli ehkä. 20 vuotta sitten. Mistä me tiedämme, miksi Haavisto jätti opinnot kesken? Kaiken lisäksi siitä on kaksikymmentä vuotta, voipi EHKÄ olla, että Haavisto on muuttunut, aikuistunut ja kehittynyt ihmisenä. Lisäksi kuulkaas kokemus korvaa joskus formaalin koulutuksen. Tai ei korvaa, vaan tekee tarpeettomaksi.
Jos kerran olette sitä mieltä, te tumpelot, että Niinistö on parempi, niin perustelkaa se muilla tavoin, kuin että “no eihän homo voi olla Suomen presidentti”. Voipas. Homous on ominaisuus, jota ei ole itse valittu. Niinollen sitä ei voi käyttää esteenä luottamustoimeen tai vaikkapa virkaan valittaessa. Jos käytetään, niin saman tien voi käyttää klausuuleja “ei naisia tähän toimeen” tai vaikkapa “vasenkätiset vankilaan”. Sanoisitte ennemmin vaikka että “en halua Haavistosta presidenttiä, koska Haavisto on vihreä”. Antaisitte itsestänne fiksumman kuvan. Tai hei, mitä jos vaikka keksisitte miksi Niinistö on PAREMPI kuin Haavisto. Jos ainoat väitteet väittelyssä muodostuvat siitä, miksi toinen on huonompi, kannattaa olla hiljaa….
Minusta molemmat ehdokkaat ovat hyviä, molemmilla on kansainvälistä kokemusta, molemmat ovat kypsiä aikuisia. Haavisto ottaa paremmin ja selkeämmin kantaa asioihin. En minä oikein muita eroja noista keksi.
Olen jo päättänyt ketä äänestän toisella kierroksella, mutta enpä kerro teille, lälläsläää <3
Maku muuttuu
En ole pitkään, pitkään aikaan juurikaan syönyt sikaa, koska tavallisesta kaupasta ei juurikaan saa luomusikaa. Ainoastaan Pajuniemen paistettu luomusian filee menee hyvin esimerkiksi leikkeleenä, pizzassa ja vaikka pastakastikkeessa. Joulukinkku oli luomua ja siitäkin otettiin yhteensä 4 annokseen pakkaseen vastaisen varalle (=kinkku-herkkusieni-ananas-sinihomejuustopiza, kiitos). Samalla todettiin, että jatkossa mulle ei erikseen tarvi joulukinkkua ostaa, pari pakettia tuota luomufilettä riittää hyvin.
Koska en ole syönyt pitkään, pitkään aikaan juurikaan sikaa, makuni on muuttunut. En nyt muista missä, mutta syksyllä maistoin tavallista sikaa, oliko pekonia vai mitä ja maku ei kyllä miellyttänyt. Siis liha oli vastenmielisen makuista. On todettu, että maku muuttuu, se tottuu eri asioihin ja tottuu niistä myös pois. Useat ruoka-aineet ovat sellaisia, että niistä ei ensin tykkää, mutta hetken päästä tykkääkin. Hyviä esimerkkejä monien kohdalla ovat sinihomejuusto ja punaviini. Itselläni kävi juuri näin molempien kohdalla, että ensin olin ihan että hyi ja nyt niitä menisi vaikka kuinka. Ilmeisesti kaikki maut ovat sellaisia, että vaikka niistä ei ensin tykkäisikään, niin kun syö 10-12 kertaa, niin makuun tottuu. Jos sitten ei vielä rakastakaan ko. makua, niin pystyy hyvillä mielin kuitenkin syömään.
Minun makuni on ilmeisesti tottunut pois porsaanlihan mausta. Tai sitten se oli vain se lihan laatu, nimittäin söin tänään pekonia ja syön huomenna lisää. Helluni löysi kaupasta Pajuniemen luomupekonia! Enpä olisi ihan heti uskonut, että syön vielä pekonia, mutta näin vain kävi. Teimme tänään meksokolaista ruokaa ja siihenhän kuuluu monenlaista soossia. Yksi sooseista sisälsi valkopapuja tomaattikastikkeessa, tomaattimurskaa, linssejä, sipulia ja sitä pekonia. Soosi oli tosi hyvää! Kaksi pekonisiivua jätettiin aamuksi, niin että aamupalaksi saan munia ja pekonia. Viime kerrasta onkin aikaa.
Hellu, joka on viime aikoina käsitellyt pekonia enemmän kuin minä, sanoi että tämä Pajuniemen oli parempilaatuista, jotenkin tiivimpää ja tönkömpää. Tiedä sitten oliko jalostuksen ansiota vai sen, että possua on syötetty ja muutenkin pidetty paremmin kuin tehosikoja.
Epäloogisus ei nappaa
Kyllä nyt karppaajia taas lyödään. Ymmärrän kyllä että lapsia pitää suojella ja uusille vanhemmille antaa ohjeita esimerkiksi siitä miten koostaa lapselle terveellinen ruokavalio, mutta jotain loogisuuttaa voisi sisällyttää ohjeisiin ja käytäntöihin.
Karppaushan on ollut nyt kauhiasti julkisuudessa ja yleensä ottaen kaikki ravitsemustieteilijät tyrmää asian täysin. Minusta se on pöljää, koska kunnolla karppaava saa yleensä esimerkiksi enemmän kuitua kuin “normisyöjä”. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että karppaaja syö älyttömästi kasviksia. Samasta syystä vitamiinipuutokset on harvinaisia, siis jos karppaa oikein. Kunnolla karppaaminen ei tarkoita sitä että ei syö muuta kuin proteiinia, siis juustoa, kananmunia, mereneläviä, lihaa ja rasvaa. Karppaukseen minun mielestä kuuluu aina kasvikset mitä suurimmassa määrin. Kasvikset takaa riittävän kuitujen ja vitamiinien saannin. Siksi toisekseen on muistettava että on erilaisia tapoja koostaa karppausruokavalio, osa esim “hyväkarppaa” eli välttää nopeita hiilihydraatteja, kuten valkoisia jauhoja ja sokeria ja syö kyllä viljatuotteita mutta vain täysjyväviljatuotteita. Jos meinaa loppuikänsä idioottikarpata eli syödä vain proteiinia ja rasvaa, niin silloin ei kyllä hyvin käy ja ko. ihminen pitää hetimiten toimittaa laaja-alaisesti ajattelevan ravitsemusterapeutin luokse.
Nyt lehdissä on ollut juttuja siitä, että karppaavat vanhemmat on laittaneet lapsensakin karppaamaan. Tämä ei valtion virkamiehille ja terveydenhoidolle käy, heidän mielestään lasten pitää syödä leipää ja pottua. Jossain mentiin jopa niin pitkälle että lapsia meinattiin ottaa huostaan koska he eivät saaneet leipää ja kaurapuuroa. Urpoa, sanon minä. Nimittäin jos perhe on kasvisyöjiä täynnä, se ei ole mikään juttu. Se selviää Helsingin uutisten jutusta nimeltä “Karppaajaperheen tie vie ravitsemusterapeutille“. Jutussa ravitsemusterapeutti Tuula Heikkinen sanoo: “Jos neuvolassa tulee esille, että lapsikin karppaa, perhe saa varmasti lähetteen ravitsemusterapeutin vastaanotolle”. Tämä siksi, että “Osa lapsista on luonnostaan hyvin valikoivia. Tämän vuoksi lapsia ei pitäisi opettaa karttamaan mitään ruokia.” Kyllä, makuaistihan tottuu eri asioihin kun niitä eri asioita tarpeeksi maistelee, siksi tota valikoivuutta pitää vähän ohjata. Enihuu, karppaajaperhe “saa varmasti” lähetteen ravitsemusterapeutille, koska karppaajaperheen lapset opetetaan karttamaan karkkia, limsaa, viljatuotteita, sokeria jne.
Eihän se käy, ei lapsia pidä opettaa karttamaan mitään ruokia.
Paitsi jos perhe on kasvissyöjäperhe. Juttu nimittäin jatkuu näin: “Kasvissyöjien määrä on kasvanut paljon ja tämä suuntaus nähtävissä etenkin Viikissä, missä Tuula Heikkinen työskentelee. Vanhemmat ovat myös perehtyneet hyvin ravitsemusasioihin. Kasvissyöjäperheille suositellaan kuitenkin käyntiä ravitsemusterapeutilla.”
Eli karppaajaperhe lähetetään ravitsemusterpapeutille, mutta kasvissyöjille sitä vain suositellaan. Siitä huolimatta että lapsia “ei pitäisi opettaa karttamaan mitään ruokia” ja kasvissyöjäperheissä lapset opetetaan karttamaan lihaa. Missä se logiikka nyt luurasikaan?
Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kannattaa syödä hyvin ja itselle sopivalla tavalla. Jotkut karppaa (toivottavasti “oikein”), jotkut on vegaaneja (toivottavasti “oikein”) ja jotkut syö täysin sekaruokaa. Olen myös sitä mieltä että nykyään lihaa käytetään liikaa, mikä on johtanut eläinten olosuhteiden huononemiseen tehotuotannon myötä ja myös lihan laadun huononemiseen. Mielestäni on ihan ok syödä lihaa, mutta ei niin paljoa kuin sitä nyt kulutetaan. Esim lakto-ovo-kasvisruokavalio mahdollistaa myös karppauksen. Jos siis siihen suuntaan haluaa mennä.
Samppanjamaistiaiset II & III
30.11.2011
Kategoria(t): Ei kannata tehä huonoa ruokaa, Hörhöily, I lovez, Maailmanparannus
Meillä oli kesällä ensimmäiset samppanjamaistiaiset maailmanlopun hilpeissä meiningeissä. Sen jälkeen on järjestetty kahdet maistiaiset, joista toisesta tulee tynkäraportti (koska kämmäsin puhelimen kanssa eikä oma muisti riitä niin pitkälle) ja toisesta kokonainen.
II
Alkupalana oli kauraleipää, lohilevitettä ja haaparouskusalaattia, tomaattikuutioita ja rucolaa, lisäksi marinoituja latva-artisokan sydämiä. Palanpainikkeena oli Gosset Excellence, jonka ensimmäinen siemaus aiheutti irvistyksen hapokkuudella ja kuivuudella. Gosset on hiukan paahteinen ja siitä puuttuu jälkimaku. Maku taittuu hapokkaasta paahteiseen ja häviää nopeasti. Maku paranee kun juomaa seisottaa lasissa vähän aikaa.
Välijuomana Baron-Fuente grande reserve brut. Siinä on mahtava aprikoosinen tuoksu ja hyvin hapan maku. Maussa kulkevat rinnan se happamuus ja hyvä hedelmäinen maku mutta se happamuus dominoi, mikä ei ole hyvä. Jos tätä tarjotaan esim alkumaljaksi niin juon kyllä mutta en osta itse.
Pääruokana oli tattirisottoa, joka oli älyttömän hyvää. Jälkkärinä oli superkeksejä joita tein hiukan säätäen Kinuskikissan ohjeella.
Kolmatta samppanjaa en muista, mutta illan kulkua kuvaa se, että emäntä sanoi jossain vaiheessa että ”mun pitää kaataa lisää ku en ehtiny äskön maistaa”. Muistiinpanoissa lukee myös että “Oikein hyvä mutta ei mitenkään erikoinen. Voi ostaa toistekin.” mutta en tiedä mihin juomaan tämä kommentti viittaa. Totuuden nimissä täytyy sanoa että nestemäiset nautintoaineet eivät rajoittuneen samppanjaan, kulutimme myös emännän ouzo- ja luumuliköörivarastoja…
III
Kolmannella maistiaiskerralla kokoonuimme toisen pks:lla asuvan jäsenen luokse. Tarkoituksena oli syöpötellä ja juopotella, saunoa ja jatkaa matkaa Baariin jossa emännän isäntä soitteli levyjä.
Ilta alkoi isännän tekemällä tervetuliaismaljalla, jonka aineksia ei kukaan muista. Drinkki koottiin viinakaapin pullonjämistä ja se maistui kaikille.
Alkupalaksi oli tällä kertaa “sapasta” (mikä ärsyttävä sama tuokin on), tarkemmin eriteltynä hevosen suolalihaa, luomukalkkunaa, mustaviinimarjahyytelö ja Kantolan Valituilta hienoja ruiskeksejä. Juomana oli Taittinger rosé. Taittinger tarjosi miedon tuoksun jossa oli häviähdys jostain, jota kukaan maistajista ei saanut kiinni. Rosé on helppo juotava, lattea, maussa on vähän marjoja ja kokonaisuus on neutraali.
Pääruokana oli modattu italalialainen pastavuoka Chocochilin ohjeella. Unohdin ostaa herneitä joten vaihdoin ne kidneypapuihin. Vuoka oli hiukan kuiva, mutta maistuva. Lisäksi oli vihreähköä salaattia. Juomana oli Blondel Premier Cru, jonka maistoimme neutraaliksi ja helpoksi juotavaksi jossa mikään ei töki. Kokonaisuus on pehmeä ja jäsen J sanoi maun olevan kolmiulotteinen. Kun kuplivaa ottaa suuhun yhtä aikaa ruuan kanssa, juoman maku muuttuu ja vahvistuu ihmeesti ja lopputulos oli hyvä!
Jälkiruokana oli valikoituja suklaakonvehteja ja juomana Louis Massing brut réserve, joka on hyvä seurusteluun. Juoma on kuiva ja mauton. Vaikka juoma on “mauton” niin maku tulee kuitenkin kolmessa vaiheessa joissa ensimmäisessä on vähän makua, toisessa lyö tyhjää ja kolmanneksi tulee ensimmäistä vaihetta voimakkaampi maku takapotkuna. Arktinen Haapa ei tykkää, mutta jäsen J voisi juoda tätä kuumana kesäpäivänä.
Ilta jatkui siinä sitten saunalla ja Baarilla, jonne jäsen A jäin valomerkkiin asti ja kaksi muutä jäsentä luovuttivat paljon ennen sitä.
Ennen-jälkeen III
Tämä ensi kevättä varten tiedoksi, ballerinakelit taitaa tältä vuodelta olla jo ohi.
Ballerinat on kätevät ja yksinkertaiset kengät. Pienet ja helppo ottaa mukaan esim varakengiksi jos laittaa korkkarit jalkaan.
Ballerinoja voi kaapissa olla montaa väriä, minä halusin punaiset, mustat ja harmaat. Koska en osta mitään mikä ei ole juuri sitä mitä haluan TAI mitä ei helposti voi tuunata semmoiseksi mitä haluan, olen saanut aikaiseksi hamstrata kaappiini vasta mustat. Punaiset olivat väärän punaisia. Sopivat harmaat maksoivat liikaa.
Mustat olivat ihan jees ostokunnossa, ihan perusballerinat rusetilla. Rusetti oli ohutta nyöriä eikä sillä ollut mitään muuta funktiota kuin koristaa. Rusetti ei tämmöisellä funktiolla oikein sovi mulle, halusin jotain muuta. Päätin niitata. Hain oikeanlaisia niittejä vaikka mistä (ja ostin vääränlaisiakin mutta niillekin on jo käyttötarkoitus tiedossa) ja sitten näin tähtiä.
Tässä kuvassa ennen-vaihe sekä vaiheessa-vaihe:
Valmis:
Rusetit oli kiinnetty kenkiin muutamalla pistolla, joten ne sai helposti pois. Tähdet ovat metallia ja niiden sakaroiden kärjissä on piikit. Piikit työnnetään koristeltavan materiaalin läpi ja taitetaan – minä taitoin tähden keskustaa kohti – ja sillä siisti. Piikit menivät helposti nahasta ja kankaasta läpi.
Tähdet eivät aivan peitä pistojälkiä, mutta melko hyvin. Jos jotakuta häiritsee kengissäni tähtien lomasta näkyvät neulanpistojäljet, kääntykööt katselemaan muualle:P
Noin kuukausi tämän väkertämiseen jälkeen luin lööpistä että tänä syksynä tähdet ovat muotia. Olenkohan joskus sanonut että olen ennustaja…? 
Ennen-jälkeen II
Tilasin taannoin Olivia-lehden ja sain tilaajalahjaksi IvanaHelsingin suunnitteleman pörssin mallisen iltalaukun. Malli oli hyvä, kuosi huono. En pidä kuosin kuvista ja pohjavärikin oli liian kuparinruskea. Pidän vaaleanruskeasta ja beigestä. Mummovärejä.
(Tajusin tämän ennen-jälkeen idean siinä vaiheessa kun kuositus oli jo tekovaiheessa, pörssin alareunassa näkyy uusi kangas mukapiiloon taiteltuna)
Ei muuta kuin neulaa, lankaa ja kangasta kauniisiin kätösiin ja pörssille takki päälle. Kankaaksi valitsin harmaan satiinin. Se sopii hyvin garderoobiini, siellä on ennestään mustia, punaisia ja harmaita rytkyjä. Ja vähän niitä mummovärejäkin.
Otin laukusta kaavat neulaamalla kaavamuovia pussi päälle ja piirtämällä saumat, yläosan laskoksissa piti vähän mennä fiilispohjalta. Leikkasin kappaleen ja ompelin kankaan pussiksi. Ompelin pussin käsin metallikehyksen reunaan. Tulos on siisti ja tätä pörssiä on käytetty jo monta kertaa kekkereissä. Se on hyvänkokoinen, sinne mahtuu vaikka mitä! Tykkään!
Kann
30.1.2009 kirjoitin raivoisan huomion siitä että Cannes sanotaan aina väärin. Vähän aikaa sitten Cannesissa oli Europpan johtajien huippukokous ja siitä uutisoitiin laajasti. Kaikki, aivan kaikki toimittajat ja uutistenlukijat sanoivat kaupungin nimen oikein, myös taivutusmuodoissa.
“Kannissa alkava huippukokous…”
“Kanniin saapui valtionjohtajia…”
Ja niin edelleen.
♥
Ennen-jälkeen I
Onpas jääny päivitteleminen vähälle. Nyt aloitan ennen-jälkeen kuvien sarjan, jossa esittelen käsitöitä ja koirantöitä. Ensimmäisenä viimeksi mainittu eli koirantyö.
Minulla on siis koira, se on nyt 1v 10kk ikäinen. Koiralla ei ole mitään muuta tapaa tutkia ja tunnustella ympäristöä ja sen esineitä kuin suu. Joskus tutkiminen menee liian pitkälle, niin kävi tässä tapauksessa. Oli muuten hankala pysyä viilipyttynä kun tulin kotia ja lattialla oli levällään kirjoja joista yksi oli silputtu aika pieneksi. Tai no tämän yhden kansi. Alkuperäistä ennen-kuvaa mulla ei ole, koska en tapaa kuvailla kirjojani. Vois kyllä olla hyvä mahdollista tulipaloa ja vakuutuskorvaushakemusta varten…
Siis, ennen:
Ja korjausoperaation jälkeen:
No, positiivinen puoli tässä on se että mun koira on niin fiksu että se ei pelkästään tee työstötöitä tai puutarhuroi, se myös lukee. Eikä mitä tahansa lööppilehteä vaan Timanttisutraa! Lukukokemus tapahtui muistaakseni viime kesänä, jolloin koira oli alle puolivuotias. Viimeisin innostus on sohvatyynyt, ne viettää tätä nykyä päivänsä pois sohvalta, makuuhuoneessa portin takana.
Ulkoministerillä on asiaa
… metsästyksestä!
Karmean norjalaisperjantain suivaannuttama ulkoministeri Erkki Tuomioja ottaa kantaa sisäpoliittisiin asioihin. Saahan toki ulkoministeri lausua mitä huvittaa ja mistä huvittaa, aivan kuten minäkin, mutta kannattaisiko ensin ottaa selvää asioista mistä loihe lausumaan?
Mr Tuomioja sanoo että
“Kukaan ei Suomen kaltaisessa maassa tarvitse ampuma-asetta kotonaan. Ampumaurheilun ja metsästyksen harrastajat voivat säilyttää aseita valvottujen ja rekisteröityjen seurojen tiloissa.”
Ai. No kiva. Se on totta että en minä tussariani kotona tarvi, mutta en saakeli soikoon jätä sitä maaseudulle mökkeröön valvomatta. Meillä sentään on kunnon talo “kämppänä” ja siellä on peruslämmitys sähköllä talvisin, mutta ei siellä mitään aseensäilytyskaappia ole. Tussarini on kotona asekaapissa, koska sen on turvallisempaa olla siellä, kuin jossain mökissä.
Meillä on naapuriseurana porukka, jolla ei ole mökkiä. Seuraan – tai seurueeseen – kuuluu alle 10 ihmistä. He hoitavat esim nylkemisen avoimessa ladossa. Nytkö, koska tällä seuralla ei ole mökkiä tai muuta lukittavaa tilaa, heidän pitäisi jättää pyssynsä tähän latoon tai johonkin muuhun rakennelmaan, koska aseita ei saisi olla kotona? No enpä usko. Vai pitäisikö heidän lopettaa hirvestys koska aseiden pitää olla seuran talolla, jota heillä siis ei ole? No enpä usko sitäkään.
Tämä meidän naapuriseura ei ole ainoa laatuaan. Suomessa on kyllä isoja seuroja joissa on useita kymmeniä jos ei satoja metsästäjiä. Nämä seurat ovat yleensä aika hyvävaraisia ja niillä on hyvät tilat. Suomessa on kuitenkin pieniäkin seuroja ja seurueita, joilla ei tiloja ole. Lisäksi joillain paikoilla saa yksittäinen ihminen metsästyslupia valtion maille, mihin nämä ihmiset pyssynsä laittaisivat? Vai onko tarkoitus että yksin ei saa enää metsästää? Pyrssistä, ja pokittain, ja syvältä sanon minä.
Hyvä herra Tuomioja, ota selvää asioista ennen kuin annat lausunnon. Tarkoitat varmasti hyvää mutta nyt meni metsään (pun intended).
Tehdäänpä nyt selväksi yksi asia metsästysaseista. Metsästysase on työkalu, aivan kun metsässä tarvittavat puukot ja kirveetkin. Jos mukana on elävä työkalu eli koira, niin koiralla on yleensä kaulassa vielä yksi työkalu eli tutkapanta. Nämä kaikki työkalut on potentiaalisia tappajia, pantaa lukuunottamatta (no voi silläkin hirttää jos tulee hulluksi). Pitäisikö nyt puukot, kirveet ja koirat jättää sinne metsästysseuran mahdollisesti olemattomalle majalle säilöön? Jos majalla ei ole esim peruslämmitystä, niin kylmällä – Suomessa on usein kylmiä talvia, haloo – nämä elottomat työkalut keräävät kosteutta ja ruostuvat eli menevät rikki. Koiran kohtalokin olisi aika… no, kylmä. (Selvennykseksi haluan sanoa että minun koiratyökalu on ensisijaisesti perheenjäsen ja toissijaisesti metsästysapu).
Tulipa vielä mieleen että mitäpä se Tuomioja metsäläisistä tietäisi. Mulla kun on se käsitys että hän on täysin kaupunkilainen intellektuelli joka ei ole jalallaan mezään koskaan astunut. Tai no ehkä Nuuksioon, mut sitä ei lasketa. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Herra Hirvikin mulkoilee ulkoministerille
Kuva: YLE / Esko Kitula
Palaute ohareihin
Kirjoitin taksikuskin tekemistä ohareista eilen. Lähetin melkein saman tekstin palautteena ja sain vastauksen. Mikä on tietysti hyvä asia.
Vastauksen sisältö ei ollut hyvä asia.
“Jos vapaa taksi on ainoana taksiasemalla ja kyytiin astuu asiakas, viedään tämä auton sisälle tullut asiakas pääsääntöisesti ensin, vaikka kuljettaja olisikin juuri kuitannut tilauksen järjestelmästä. Mikäli taksiasemalla on muita autoja, ohjataan sisään pyrkivä asiakas toki niihin, mutta asiakasta ei heitetä ulos taksista.
Teidän tilauksessanne kuljettaja toimi ihan ohjeiden mukaisesti ja tilasi taksikeskuksesta heti Teille uuden taksin, kun hänelle tilauksen kuittauksen jälkeen tuli asiakas taksiasemalta kyytiin. “
Eikös sitä tilauksen kuittauksen jälkeen pitäisi painaa kaasua ja suunnata tilauksen tehnyttä asiakasta kohti eikä jäädä munimaan taksiasemalle “vapaa”-valo päällä?
Ja kaiken lisäksi
“Järjestelmämme mukaan Teille laitettiin heti uusi tilaus, johon löytyi heti uusi, vapaa taksi ja tämä taksi oli nouto-osoitteessa ehkä pari minuutin viiveellä ensimmäisestä tilauksesta. Tämän perusteella Teillä ei kyllä ollut mitään syytä huolestua tai stressaantua taksitilauksenne suhteen.“
Eipä varmaan niin, noinhan voi sanoa kun ei tiedä taustoja. Ärsyttävän holhoavasti ja vähättelevästi kirjoitettu vastaus. En tykkää.
